Maailman sylissä

Luku 34

Äiti hääräsi keittiössä ja mä potkin kengät jalasta ja menin suoraan halaamaan sitä. Se puristi mua tiukasti itseään vasten.

- Rakas.

- Säki, vastasin ja pussasin sitä poskelle.

Irrottauduin äidin otteesta ja menin hakemaan jääkaapista jogurtin. Äiti laitto leivän mulle paahtimeen ja me istuttiin ruokapöydän ääreen juttelemaan.

- Kaikki hyvin? äiti kysyi hymyillen.

Havahduin ajatuksistani ja lopetin lusikan pyörittelemisen.

-  Saanko mennä huomenna näkee Ninoa? Me aateltiin pelata fudista.

Sanoin kaiken yhteen hengenvetoon. Se oli vaatinut rohkeutta.

- Miks ette mieluummin tulis meille?

Äidin silmät oli lempeät, mutta suu tiukkana kuin pingotettu lanka. Se hipaisi mun kämmenselkää.

- Sopisko se sulle?

Oli kai turha väittää vastaan. Tutkin äidin jokaista liikahdusta epävarmana. Se huokaisi ja nojautui taaksepäin tuolissaan.

- Se oli mun idea, sanoin yhtäkkiä.

Äiti kurtisti kulmiaan.

- Ai mikä?

- Että mä meen mukaan Ninon sedälle.

- Niinhän sä oot jo kulta sanonut!

- Mut musta tuntuu, ettet sä usko, mutisin.

Sitten me oltiin hiljaa. Kumpikaan ei jaksanut enää riidellä. Keittiön kello raksutti sietämättömän tasaista tahtia. Tik-tak-tik-tak.

- Okei. Mut tosi tyhmä idea. Miten sillä Ninolla muuten menee? äiti huokaisi taas.

- Mä aion kysyä siltä lisää huomenna. Mut ihan hyvin. Se saa tosi hyvii numeroita. Kymppejä, sain sanotuksi.

- No kiva. Seurusteletteko te nyt?

Kello jatkoi tikittämistään kuin aikapommi. Nuolaisin kuivia huuliani.

- En tiiä.

Oli outoa ja vierasta puhua näin. Posket tuntui kuumilta.

- Kyllä sä voit mulle kertoo. Mä rakastan sua.

- Joo. Mut en tiiä, vastasin vaan tukalasti ja kahmaisin ison jogurttilusikan suuhuni niin ettei mun tarvitsisi hetkeen puhua.

- Okei? äiti kuulosti hämmentyneeltä.

- Mutta oon siis ymmärtänyt, et Saturninolla on samanlaisia tunteita sua kohtaan?

- Joo, sanoin lyhyesti. 
- On sillä.

- Sepä mukava. Tietääkö sen vanhemmat siitä? äiti kallisti uteliaana päätään. 

- Ei.

- Ahaa. 

Taas syntyi kauhea hiljaisuus. Nousin tuolista, se hinautui äänekkäästi lattiaa vasten ja menin viemään jogurttipurkin roskikseen. Äiti haki mulle ruskistuneet leivät ja voiteli ne.

- Teillä ei oo mikään kiire. Ootte vielä tosi nuoria. Mut lääkekaapista löytyy kondomeja.

Meinasin vetää leivänmurut henkeen. 

- Ei me..., älähdin.

Äiti hymyili inhottavasti.

- Sitä paitsi meillä oli taas tänään semmonen valistustunti, jatkoin sopertaen.