Maailman sylissä

Luku 3

Ruokala oli ihan täynnä, vieraat äänet humisi korvissa. Mä istuin yksin ja pyörittelin lusikkaa kalakeitossa. En oikein pystynyt syömään mitään, mutta oli ollut pakko seurata Maria ruokalaan. Viime välkällä piilouduin vessoihin, enkä ollut jäänyt edes jumiin. Onneks ne oli aika tyhjät lukuun ottamatta jotain paria seiskaluokkalaista, jotka kirjotteli rivouksia seinille.

Mä tunsin, kun joku istu mun viereen, se tönäs mua kai vahingossa. Tunnistin ne tytöt meidän luokkalaisiksi.

- Mist sä muutit tänne? silmälasipäinen kysyi melkein huutaen, että sen ääni kuuluisi metelin yli.

Sen vieressä istui pitkätukkainen tyttö, jolla oli lyhyet shortsit ja sininen neuletakki.

- ...Espoosta.

- Oke. Miks muutitte?

- Äiti löys uuden miehen.

- Ai, kenet?

- Janne, olisko ollu Salomaa.

- Nii joo, Janne. Se on Ronjan äidin serkun exä.

Se pitkätukkanen tais olla Ronja. Mut tietenkin tämmösessä pikkupaikassa kaikki tuns kaikki, kaveriensa äidin serkun vanhat miehetkin. Kohta tyttöjen seuraan tunki yks niistä Kasperin kavereista ja mä jäin taas tuijottamaan ellottavassa keltaisessa liemessä lilluvia kalapaloja.

- Pete ja Ronja seurustelee, silmälasipäinen otti asiakseen kertoa.

Ihan kun mua ois kiinnostanut. Ronja heilautti sen hiukset nopeesti olan yli ja hymyili vähän. Mun ois tehnyt mieli irvistää.

- Tunneksä sitä Veetii? Se on tyylii joku nuorisorikollinen. Äiti sano, silmälasipää jatkoi.

Pudistin päätäni.

- Lahtiset on ottanut sen sijaislapseks.

En tiennyt, mitä vastaisin, mutta onneksi mun ei tarvinnutkaan.

- Aha, cool jäbä, Pete nauroi ja kaappasi Ronjan kovakouraisesti kainaloonsa.
Sitten se kääntyi linjastoon päin ja hörähti:
- Tuu tänne, Saturnus, Iina haluu nuolla sun ka...

- Turpa kii!

- Mut Iina sä sanoit viime perjantaina, et se on hyvännäkönen, Ronja kihersi silmälasipäälle.

Se rupesi puolustelemaan sanojaan kaljojen määrällä. Mä olin jo joutunut keskustelun ulkopuolelle. Katsoin varovasti poikaa, joka käveli tarjotin kädessä ilmeettömänä just vapautuneeseen pöytään. Joko se ei kuullut tai sitten se ei välittänyt.

•••

Huoahdin helpotuksesta, kun koulupäivä loppui. Harpoin portaat alas ja menin odottamaan Matildaa ala-asteen portille. Äitillä kai jatkuisi työpäivä vielä vähän kauemmin, mikä saattoi olla hyväkin juttu. Kukaan ei näkisi, mihin autoon nousen. Kasperin lauma lähti pihasta mopojaan pärisyttäen ja tytöt juoksi niiden alta kiljuen ja keskisormia heiluttaen.
Onneks mä olin ehtinyt ulos ennen Kasperia, olisin lyönyt vaikka vetoa, että se olis ajanut mun päälle. Vähän outoa, että niitä kiinnosti tämmönen hiljanen luikku, mutta kai uus oppilas sitten oli kiinnostavinta, mitä täällä saattoi tapahtua. Ehkä mua oli hauska nöyryyttää.

Huomasin Matildan kipittävän ulos ison tyttölauman mukana ja heilautin vähän kättäni. Se sanoi jotain tytöille ja juoksi mun luo kasvot loistaen.

- Markus, mä sain heti uusia kavereita. Me vaihdettiin jopa ystäväkoruja. Peppi teki tän punasen, joka on superhieno.

Huomasin tytön ranteessa ainakin kymmenen erilaista nauhaa.

- No mut hei tosi kiva. Kai sulla on muuten bussikortti mukana?

- Joo on.

Mä taputin Matildaa pörröiselle päälaelle ja me lähettiin bussipysäkille päin. Se oli yhtä hyvä unohtelemaan asioita kuin äiti.

Bussiin nousi vaan pari jotain ala-asteelaista ja joku vanhempi nainen. Nojasin otsaa ikkunalasiin ja kuuntelin hajamielisesti, mitä Matilda selitti. Sillä riitti asiaa sen luokkakavereista.

Meidän pysäkki näkyi jo ja pyysin Matildaa painamaan nappia. Valmistauduin uuvuttavaan parin kilsan kävelymatkaan valittavan tytön kanssa. Kun me hypättiin ulos, mutkan takaa tulikin Janne sen traktorilla vastaan.
- Tulin hakeen, se ilmotti hymyillen, kun me kavuttiin kiitollisina kyytiin.
Ehkä Janne olikin ihan hyvä jätkä.

•••

Tiesin, että äiti pettyisi, jos en saisi kavereita. Se toivoi sen pojasta komeaa ja hauskaa seuramiestä, vähän niin kuin isä oli ollut.
No joo, ehkä se oli ollut vähän liiankin komea ja seurallinen. En ollut nähnyt sitä yli kymmeneen vuoteen. Mulla oli silti vielä tallessa kuva, missä me seisotaan isän ja äidin kanssa tuomiokirkon portailla ja näytetään tosi onnellisilta. Mä säästin sen kai siksi, että uskoin joskus vanhempien palaavan vielä yhteen. Isän naama oli vaihtunut kuitenkin Petrin ja nyt Jannen kuviin.

Käänsin tyynystä viileämmän puolen pään alle. Yritin ajatella jotain muuta ja vakuuttaa itselleni, että eka päivä koulussa oli mennyt ihan hyvin. Nappasin puhelimen yöpöydältä ja avasin WhatsAppin, johon Matilda oli lähettänyt mulle gifin peppua heiluttavasta avokadosta. Mee nukkuu pölhö, mä kirjotin sille ja klikkasin sitten meidän luokan ryhmään, johon mut oli ihme kyllä lisätty. Joku oli spämmännyt sinne jotain noloja salakuvia Marista.

Ronjan profiilikuvassa se suikisteli sen suuta Peten sylissä ja Kasper poseerasi omassa moponsa kanssa. Salamavalo häikäisi likasen peilin niin, ettei Iinan naamaa näkynyt ja muiden poikien kuvat oli täynnä huonoja meemejä. Mä painoin auki myös sen mun vierustoverin kuvan ja siristelin silmiäni puhelimen sinisessä valossa. Se seisoi siinä oliivipuun alla aurinkolasit päässä, printtipaita päällä ja hymyillen leveästi. Olin huomannut jo ruokalassa, että sillä oli tumma läikkä sen toisessa silmäkulmassa, varmaan syntymämerkki.
Mä suljin äkkiä näytön ja annoin kännykän pudota kädestäni lattialle. Mitä ihmettä mä tein keskellä yötä? Stalkkasin mun luokkalaisten profiilikuvia? Mulla ei edes ollut omaa.

•••

Aamu oli aika samanlainen kuin eilenkin. Puin nopeasti päälle, tuijotin kalpeita kasvoja hetken peilistä ja hotkin aamupalan. Tänään alkaisi oikeat tunnit. Ekana olisi yhteiskuntaoppia. Matilda ja äiti lensi autoon ja äiti kaahasi kuoppaisia teitä koululle.

Onnekseni onnistuin taas löytämään oikean luokan ja rojahtamaan huomaamattomasti tyhjään pulpettiin. Tunti kului kuolettavan hitaasti, vaikka joku vihreäsilmäinen tyttö ja Kasper saivat abortin kieltämisestä riidan aikaiseksi.

Välkän vietin seuraavan luokan edessä tiiviisti puhelintani tuijottaen, koska joku oli sotkenut vessat hirveään kuntoon. Bilsassa oli varattu istumajärjestys, mutta onneksi jouduin vain sen Veetin viereen, joka nukkui koko tunnin. Opettaja ilmoitti iloisesti, että huomenna mentäisiin retkelle  lintutorniin. Se ei edes kuulostanut kovin pahalta, enkä ollut koskaan käynyt siellä.
Kun Mari ei ollut katsomassa, mua ei huvittanut mennä ruokalaan. Maleksin yläkerrassa ja tuijotin ikkunasta luvattomasti kauppaan lähteneitä oppilaita.
Enää oli pari tuntia äikkää ja uskontoa ja vihdoin pääsi taas ulos hengittämään.