Maailman sylissä

Luku 8

- Oottekste raiskannu jonku siivoojan vai?

Me kummatkin jäädyttiin niille sijoillemme. Kasper rähähäti nauruun ja varoi pudottamasta karkkipussia kädestään. Pete ja kaksi muuta poikaa seisoi sen vieressä virnuillen ja otti kulauksia limsapulloistaan. Nino pudisti mulle vähäeleisesti päätään merkiksi olla välittämättä ja tarttui vessan ovenkahvaan. Kasper työntyi oven eteen.

- Ehkä toisenne? se irvisti kulmiaan vihjailevasti kohotellen.

Nino yritti vetää ovea auki, mutta Kasper ei hievahtanutkaan. Huomasin, miten Ninon rystyset valkenivat, kun se puristi kahvaa. En uskaltanut sanoa mitään. Jalkani oli päättäneet lakata toimimasta. Pete tönäisi mua kovakouraisesti asettuessaan Kasperin viereen. Hieroin kivistävää kyynärpäätä.

- Päästä ne vessaan! yksi pojista huusi.
- Nehän voi vaikka kusta sun päälle, Kassu.

Kasper ei kuunnellut. Tunsin, kuinka mun kädet alkoi hiota ja kurkkua kuristi. Ihan kuin en olisi saanut happea. Ainoa, mitä enää kykenin näkemään, oli Kasperin sairasta nautintoa hehkuvat silmät. Rinnassa muljahti. Suljin hetkeksi silmäni, yritin olla ajattelematta oman vereni makua, välkkyviä valoja ympärilläni ja kolkkoa, hirviömäistä naurua. Melkein kuin olisin nähnyt unta.

- Saatana, mikä mulkku!

Silmäni rävähtivät auki. Nino sylkäisi Kasperia uudelleen kasvoihin. Poika hankasi hihalla naamaansa ja karjui käheästi kirosanoja. Nino sai vetäistyä vessan oven auki ja kiskaistua mut ranteesta sisään. Se painautui ovea vasten koko kehonsa painolla, jotta pojat ei tunkeutuisi sisään ja patisti mut menemään piiloon. En tuntenut raajojani, ne vain ryntäsivät sisään ja lukitsivat kopin oven.

- Markus, ootko siellä? Ootko turvassa? Nino kuiskasi.

Yritin vastata. Vessan ovea hakattiin nyrkeillä. Nino syöksyi viereiseen koppiin. Kuulin älähdyksen, kun Kasper ja pojat pääsivät lavuaarien luo.

- Tuu esiin! ne kähisi.

Vedin jalat vessanpöntön päälle, jotta ne ei näkisi, kummassa kopissa olisi kumpi. Vaikkei se kai hirveästi auttanut. Kuulin, miten ne rämpytti kopin lukkoa. Painoin kädet korvilleni ja yritin olla tukehtumatta. Toisen vessan lukko antoi periksi. Olisin halunnut auttaa Ninoa, mutten pystynyt. En uskaltanut. Kuulin, miten poika vedettiin ulos. Jotain paiskattiin seinää vasten, kopit tärähtivät.

- Tee se viel ykskin kerta, vitun mamu ja mä tapan sut! Kasper kirahti hampaisensa välistä.
- Mä lähetän sun ruumiin sun äitille, nii se huora saa olla ylpee mimmosen paskaläjän synnytti.

Kuului naurua ja Ninon voihkaus.

- Haluutko turpiis? Haluutko? Nii, kerro vaan. Sano ihan suoraan.

Kasperin ääni kohosi ja laski pahaenteisesti. En ollut enää varma, mitä tapahtui. Yhtäkkiä koulun kello pirahti lurittamaan iloisen sävelmänsä. Pojat murahtelivat toisillensa.

- Kuulet viel täst, sika!

Ovi paiskattiin kiinni. Vessaan laskeutui syvä hiljaisuus.

•••

- Markus? Markus? Ninon ääni huhuili.

- Täällä, inisin.

Ropeloin lukon vapisevin käsin auki. Nino hoippui lavuaareille katsomaan itseään peilistä. Sen toisessa silmäkulmassa, siinä missä ei ollut syntymämerkkiä, näkyi pieni ruhje ja nenästä valui verta. Mä nielin kyyneleitä ja tärisin vieläkin vessanpöntön päällä. Nino kääntyi ympäri. Oli vaikea tulkita sen ilmettä, kun näkö oli ihan sumea.

- Ootko kunnossa? se rypisti otsaansa.

- Ootko ite?

- Älä aina väitä vastaan, Nino yritti virnistää, mutta sen ääni ei kuulostanut yhtään huvittuneelta.