Maailman sylissä

Luku 19

- Voinks mennä perjantaina Ninolle? kysyin äidiltä napatessani omenan hedelmäkorista.

- Ketä sinne tulee? äiti kysyi ankarasti ja rapisteli sanomalehdestä seuraavan sivun auki.

- No ei ketään. Nino ja sen veljet.

Huuhdoin omenan hanan alla ja haukkasin siitä suuren palan.

- Aha. Onks niillä vanhemmat kotona?

- Ei ne oo mitkään bileet, tiuskaisin.

Äiti vilkaisi mua silmälasiensa alta. Nojauduin tiskipöytää vasten.

- Olin just kysymässä, haluaisko Matilda tulla myös.

- Ai, no sehän kuulostaa kivalta. Ei nyt mitään temppuja sitte ja tulkaa ajoissa kotiin. Viimeistään kaheksalta.

- Okei, mutisin vähän pettyneenä.
- Missä Matilda muuten on? Meiänhän pitää lähtee tyyliin parin minan päästä.

Äiti riisui silmälasit ja taitteli lehden syrjään. Mä lähdin vessaa kohti ja koputin varovasti sen oveen.

- Matilda, sä oot ollu siel koko aamun!

Kokeilin kahvaa, mutta ovi oli lukossa.

- On jo mun vuoro! Pitää pestä hampaat, huhuilin ärtyneenä.

Kun vastausta ei kuulunut, painoin korvani ovea vasten.

- Hei Matilda, onks kaikki hyvin?

Vessasta alkoi kantautua lyhyitä, paniikinomaisia nyyhkäisyjä.

- Avaa ovi, oo kiltti, pyysin hädissäni.
- Mitä on tapahtunu?

- En avaa, Matilda ulvoi.

- Ihan oikeesti. Mikä hätänä?
- Mä huudan kohta äitiä.

- Ei saa, tyttö kiljahti ja alkoi ropeloimaan kahvaa toiselta puolen.

Ovi avautui hitaasti ja näky oli surkea. Matilda istui vessanpytyn kannen päällä kasvot itkusta turvonneina ja pyyhki hiustupsuja otsaltaan. Jos tyttö ei olisi ollut niin pelästynyt, olisin saattanut purskahtaa nauruun.

- Miks sä teit noin? karkasi mun huulilta ja kyykistyin katsomaan vinoon leikattua otsatukkaa.

- M-mä ajattelin, että siitä tulis hyvä. Erika sanoi mulle koulussa, että mulla on iso otsa ja sillä on tosi hienot hiukset.

Kiedoin käteni tytön ympärille.

- Vaan viisailla on iso otsa.

- No sit mun otsa ei varmaan oo kovin iso, tyttö nyyhkytti.

Mä virnistin ja nappasin peilikaapista pari pinniä.

- Laitetaan se näillä pinneillä ylös. Ihan hyvä se sit on. Ei sitä nyt just voi korjata enempää.

- Mä en oo kyllä menossa kouluun tän näkösenä, Matilda uhosi.

Katsahdin tyttöä ihmeissäni. Se ei kuulostanut yhtään sen tapaiselta. Matilda hautasi kasvot käsiinsä.

- Nyt se Erika varmaan nauraa vielä enemmän...

Keräsin pitkät suortuvat lattialta ja heitin ne vessan roskikseen. Yhtäkkiä äiti olikin ilmestynyt oviaukkoon.

- Me myöhästytään koulusta, jos ette nyt tuu, se marisi, mutta läiskäisi sitten käden suunsa eteen.

- Herran Jumala!

Äiti työntyi mun ohi tarkastelemaan Matildan työn tuloksia ja juoksutti sormiaan tytön hiusten läpi. Matilda purskahti uudelleen hysteeriseen itkuun ja mä käskin äidin menemään pois. Se lähti loukkaantuneena autolle mutisten jotain parturiajasta. Kampasin otsatukan ja kiinnitin sen pinneillä sivuille. Kietaisin loput hiukset poninhännälle ja taputin tyttöä hellästi poskelle.