Maailman sylissä

Luku 18

Nino: MARKUS
Nino: Katoin et ig:ssä oli joku semmonen ilmotus et järjestetään koulujen väliset futismatsit
Nino: Tuutko mun kaa???

Mä: SATURNINO
Mä: Katoin et kello on 02 ja mielessäni oli joku semmonen ilmotus et sun pitäis olla nukkumassa

Nino: Miks sua kiinnostaa millon mä nukun
Nino: Ittekki valvot
Nino: Ja tosta lopusta puuttu jotain

Tuijotin hetken puhelimen sinistä ruutua ja mietin, mitä vastaisin, etten kuulostaisi hölmöltä. Ja miten niin, tosta lopusta puuttuu jotain? Ai olisko mun pitänyt kirjoittaa, että nukkuuko sen mun kanssa? Tuskinpa. Naurahdin pilkallisesti itselleni.

Nino: lol et vastannu mun kysymykseen

Mä: Emmä kyl oo kauheen hyvä
Mä: Tai siis jos sinne tulee kauheesti porukkaa nii emt

Olisin voinut mennä Ninon kanssa vaikka kaatopaikalle syömään banaaninkuoria, jos se olisi halunnut, mut mua oikeesti huolestutti ne kaikki katsojat. Mä jotenkin vedin puoleeni hankaluuksia.

Nino: Me voidaan harjotella
Nino: Eikä ne nyt mitkään maailmanmestaruuskisat oo. Sinne mennään pitää hauskaa!!
Nino: Tylsimys
Nino: Tylsimys
Nino: Tylsimys

Mä: Lopeta

Nino: Tiiäks pitää tehä asioita joita pelkää kosk muuten elämä menee ihan hukkaan jos koko ajan vaan miettii mitä muut aattelee
Nino: Tai niiku pelko hallitsee elämää

Mä: Ai väitäksä et mun elämä menee hukkaan jos en tuu pelaa sun kans futista

Nino: TODELLAKI
Nino: Mut älä sit tuu

Mä: Kyl mä tuun

Nino: No sit tuut
Nino: Ootko tehny matikan läksyt

Mä: En

Nousin sängynreunalle istumaan ja tapitin hiuspehkoni alta luisevia sääriäni. Olin selannut kaikki runot läpi ja repinyt suutuspäissäni melkein jokaisen roskikseen. Veri mun sisällä vieläkin kiehui. Nappasin runnellun vihkon ja hakkasin sitä naamaani vasten. Samassa sen välistä leijaili sanomalehden sivu ja mä kumarruin nostamaan sen syliini. Ninon päivänkakkara ei ollut onneksi vahingoittunut.

•••

Mä olin aina inhonnut koulua, mut mun oli pakko yrittää saada hyviä numeroita äidin takia. Ja kai mä halusin saada jonku hyvän ammatin, että mulla ois rahaa muuttaa täältä pois. En mä sitä opiskelua edes kauheasti vihannut, mä en vaan koskaan ollut sopinut koulun piireihin ja tapoihin. Kaikkialla tuntui olevan joku hiton hierarkia, missä mä olin ehkä Mariaanien haudan pohjalla.

Kun tulin vessasta, Nino nojaili käytävän seinään jalat ristissä ja nyki kirkkaankeltaisen collegepaitansa hihoja. Veeti jutteli sille jostain, iänikuisen mustan hupparinsa sisältä, mutta tänään se oli vetänyt pipon päähänsä. Lähestyin niitä hitaasti miettien, uskaltaisinko keskeyttää niiden keskustelua.

- Heei Markus, mennäänks Veetin kans syömään? Nino huudahti melkein heti.

Hieraisin niskaani. Veeti käänsi kysyvän katseensa muhun.