Is this a game?✅

Darra-aamu

Mä heräsin siihen saatanalliseen säikähdykseen kun jostain tuli jääkylmää vettä suoraan kasvoihin. Vuotaako katto vai oliko joku antanut Joonakselle puutarhaletkun? Lelunsa kullakin.

Nousin silmiäni hieroen istumaan ja katsoin ärtyneenä jalkojeni päällä istuvaa miestä. Se hymyili leveästi ja näytti muutenkin kaikin puolin tyytyväiseltä elämäänsä. Ennen kaikkea itseensä. Vaikka eilen se oli vielä tehnyt kuolemaa sohvalla.. tai yöllä.. samapa se nyt oli..

"Huomenta sunshine Hokka" se sanoi iloisena.

Ihan tosi Joonas..?  Vittuile nyt vielä vähän lisää. Olishan mun se jo pitänyt vuosien saatossa oppia et silloin kun toinen oli heikoimmillaan, Joonas Porko käytti tilaisuuden armotta hyväkseen. Mä en siis vielä kärsinytkään maailman historian pahimmasta darrasta ja.. se siitä. Ei tässä muuta tarvittukaan. Vähemmälläkin lähti järki.

"Painu perseeseen ja kuole.." huokaisin väsyneenä ja menin takaisin makuulle.

Jos joku ei vielä ollut huomannut, mä en ollut aamuihmisiä. En edes normaali oloissa, darrasta nyt puhumattakaan. Joonaksella ei näyttänyt olevan käsitystä siitä vaikka mies mut hyvin tunsikin. Tai sitten se pikku perkele halusi vain leikkiä hengellään. Arveluttavaa peliä heti näin aamutuimaan.

Se naurahti ja kävi nelinkontin mun päälle. Se läpsäisi mua hellästi poskelle ja hihitti kuin pikkutyttö. Oliko se nukkunut koko yön aikana yhtä kokonaista sekuntia? Vai oliko se tosiaan niin luonnonlahjakkuus et sai multa hermot menemään pelkällä olemassaolollaan.

"Sinähän sen tiedät" se tokaisi.

Niin minkä? Nappasin sitä ranteesta kiinni ja katsoin varoittavasti sitä silmiin. Jos sä et halunnut mun olevan aamusta iltaan kuin perseeseen ammuttu karhu, oli sit parempi alkaa käyttäytyä ja aika äkkiä. Usko pois.. sitä mä olisin sun käytöksesi huomioiden jopa ihan mielelläni... vertauskuvallisesti siis..

"Muistat sä miten kovasti kehotit mua pysymään erossa Aleksista?" se kysyi.

Toki.. ne kehotukset oli varmasti kaikuneet kuuroille korville. Mikäli mä vähääkään Joonasta tunsin. Mä en ollut edes varma halusinko mä kuulla mitä oli tapahtunut... mun muistikuvani kun koko illan ja yön aikana tapahtuneista oli aika hatarat. Ehkä kaikki palautuisi mieleen sitten kun saisi rauhassa keskittyä häätämään tätä vittumaista olotilaa pois. 

"Niin.. mitä siitä?" kysyin.

Mä olin vaipumassa pikkuhiljaa takaisin uneen joten olisiko ollut liikaa pyydetty että tuo kikkarapää olisi siirtynyt sivummalle ja antanut mun nukkua. Todennäköisesti... mä muistaisin tämän varmasti ensi kerralla kun se itse oli tässä kunnossa. Voitte olla varmoja siitä et mä olin vetämässä viideltä aamuyöstä jotain saatanan tiputanssia sen makkarissa kun se oli tuhannen tappodarrassa. 

"Mä tein niin mutta sä et" se sanoi voitonriemuisena.

Mitä sä nyt mahdoit oikein selittää..? Mulla ei ollut yhtä ainutta muistikuvaa koko viime yöstä. Mulle sai sanoa mitä vaan ja mä uskoin sen. Sitä Joonas varmasti halusikin käyttää hyväkseen.

"Ihan varmasti" vastasin.

Niin kuin mä olisin uskonut mitään, mitä tuo jätkä sanoi. Sitä paitsi ei Aleksi olis lähtenyt mihinkään tyhmyyksiin mukaan. Enkä mä ollut humalassa samanlainen takiainen kuin Joonas oli.

"Mulla on todisteita" se jatkoi.

Mä kohotin toista kulmaani ja avasin silmäni epäluuloisena. Mitä todisteita.. miten sillä saattoi muka olla sellaisia asioista joita ei ollut tapahtunut.

"Kato nyt!" se hihkaisi näyttäen samalla puhelimestaan kuvaa jossa me suudeltiin Aleksin kanssa. Jos tuon näköistä touhua nyt sellaiseksi saattoi luokitella. Lähinnä se muistutti sitä et meillä oli jokin selittämätön tarve hieroa kieliämme yhteen. Eikä tuo ollut edes kovin kaunista katsottavaa...

"Joonas.. sä lähes pakotit ne siihen" kuului Ollin ääni jostain Joonaksen takaa.

Niin mä arvelinkin. Ei me muuten tuollaiseen oltais lähdetty. Mistään muusta nyt puhumattakaan! Joko mä sain jatkaa unia?

***

Hui, mä huomasin et onki pitkä aika siitä ku oon viimeks tähän julkassu uutta osaa :)