Is this a game?✅

Takaumia..

***

Tässä tulee nyt pieni takauma joten älkää hämmentykö :)

***

*JOEL*

Tavallinen lauantai-ilta meidän tapaan... treeniksellä ajan tappaminen ja alkoholin kohtuukäytön harjoittelu. Koskaan ei ollut liian myöhäistä edes yrittää!

Joonas kiusasi Ollia sen minkä kerkesi ja Niko yritti keskittyä kuuntelemaan mitä sanottavaa Aleksilla oli. Se olikin fiksu veto, sillä tietokoneensa takana istuva mies oli ainut järkevä tässä huoneistossa. Se ei ollutkaan virallisesti osa meidän maailmanvalloitus suunnitelmaamme. Se kai selitti asian.

Joonas, Niko, Olli, Tommi ja minä muodostettiin meidän pikku bändi ja Aleksi oli vain jäänyt roikkumaan meidän kanssa huvin vuoksi. Siitä mä en mennyt takuuseen oliko se niin fiksua mutta meidän kannalta pelkästään hyvä. Aleksi oli ammattitaitoinen ja helvetin omistautunut työlleen. Ei ihmekään et se oli niittänyt menestystä, mainetta ja kunniaa. Kaikkea sitä mitä meiltä vielä puuttui... korostan sanaa vielä.

Pitkään se meidän seurassa oli jo pyörinyt joten ei kai sitäkään voinut lähteä kieltämään etteikö mielessä olis käynyt sen mukaan pyytäminen. Siis ihan virallisesti. Muutenkin se oli aina meidän kanssa..

"Mitä jos vaan jätkät lopetetaan, ei tästä mitään kuitenkaan tuu" Olli sanoi sohvan nurkasta Joonas kainalossaan. Vittu nuo kaksi oli raskas yhdistelmä... kumpikin ruokki toisensa paskoja ideoita. Ei sillä että meidän muiden ajatukset niin kovin loisteliaita aina olis olleet mutta.. no samapa tuo..

"Olli, naama kiinni" Tommi huokaisi.

Se puhui vähän mutta silloin kun se puhui, se puhui asiaa. Eikä sitä uskaltanut missään kohtaa lähteä kyseenalaistamaan. Ei vähäisimmässäkään määrin.

"Eiku ihan totta.." Olli jatkoi.

Ja mä kuvittelin olevani tästä porukasta se joka petasi epäuskolle ensimmäisenä avopaikan. Epätoivosta puhumattakaan. Se taisi olla mun salainen vahvuuteni.

Ollin epäilys oli täysin aiheellinen. Siinä mielessä et me oltiin rämmitty tässä samassa suossa jo.. ei voi olla.. 8 vuotta?! Ja tässä oli sinä aikana saavutettu tulos..

Kelvottomia pitkätukkia jotka kuvitteli itsestään aivan liikoja. Saamattomia vetelyksiä vailla käsitystä realismista. Näin mulle oli kerrottu.

"Allu.. kerro sä meille mitä tehdään" huokaisin epätoivoisena mustahiuksisen miehen suuntaan. Sillä ei ollut huolenhäivää uransa kannalta. Mä saatoin toki kuulosta hitusen katkeralta.. mut ihan totta mä olin todella onnellinen sen puolesta.

"Te ootte ihan mahtava jengi. Uskokaa vaan itseenne" se sanoi hymyillen.

Sitä me oltiin tehty alusta asti mut eipä sillä suurta merkitystä näyttänyt olevan. Uskokaa pois.. kahdeksassa vuodessa se usko omaan tekemiseen oli alkanut väkisinkin rapistua. Eihän me oltu saatu käytännössä mitään konkreettista aikaiseksi.

***

Sori tästä lyhyestä nyt ja joo.. tänää ollu kauhee kiirus päivä ja myöhemmin tulee vielä jotain.. ;)