Is this a game?✅

Ei niin viatonta..

*ALEKSI*

Havahduin kolahdukseen ja sitä seuranneeseen hiljaiseen kiroiluun. Kuulosti kovin tutulta tavalta herätä.. mulla vain kesti hetki tajuta etten mä ollutkaan himassa, vaikka eilisen päivän ja sitä seuranneen yön tapahtumat aika kirkkaina mun päässä olikin näin heti aamusta.

Mä nousin istumaan ja hieroin hetken kipeytyneitä ranteitani. Ne oli edelleen punaiset ja täynnä hiertymiä. Pehmustamattomat käsiraudat ei pidempikestoisissa leikeissä olleet kovinkaan kätevät. Satutti uhriaan niin saatanasti mistä luonnollisesti toinen osapuoli vain nautti.

Nousin seisomaan ja vedin lattialle eksyneet boxerit jalkaani. Tasapaino oli ensimmäinen mikä meinasi pettää. En mä ollut mikään moralisoimaan. Olin mäkin joskus niin tehnyt... nyt sellaisesta ei onneksi ollut enää pelkoa. Vapaus oli viehättävää...

Vaikka mun jalat vaikutti olevan sitä mieltä et sängyssä pysyminen olis ollut viisaampaa, mä menin oman pääni mukaan ja lähdin kävelemään kohti keittiön suunnalta kuuluneita kirosanoja. Mä saisin varmasti katua sitä päätöstä myöhemmin mut toisaalta milloin mä sellaisesta olin jaksanut muka välittää.

Laahustin ulos makuuhuoneesta ja näin heti ovelta keittiössä keskittyneen näköisenä touhuavan paidattoman blondin. Sen katsominenkin sai jo hymyn mun huulille. Sen hiukset oli sotkussa ja selkä täynnä punaisia naarmuja. Sen siitä sai kun vapautti tiikerin häkistä hieman liian aikaisessa vaiheessa...

Se näytti olevan niin keskittynyt laskemaan kahvinpurujen oikeaa määrää suhteutettuna veteen, ettei se edes huomannut mun hiipineen taakseen. Olinko mä vähän kusipää jos mä halusin säikäyttää sen?

"Heippa" kuiskasin matalalla äänellä sen korvaan.

Se säpsähti säikähdyksestä ja käänsi päänsä mua kohti. Sen punaisille huulille levisi kaunis hymy. Se tuijotti mua vain silmiin sanomatta sanaakaan. Oliko se koomassa vai mikä juttu?

"Tulee aika mautonta kahvia jos pitkään jatkat tota" huomautin.

Se oli nimittäin laittanut jo keittimen päälle ja piti edelleen suodatinta kädessään. Mun sanat tajuttuaan se käännähti vauhdilla ympäri ja laittoi mustan asian paikoilleen. Juuri sopivaan aikaan kun säiliö oli pitämässä epämääräisen ääneen imaistessaan vedet mukaansa.

Se kääntyi takaisin mun suuntaan ja katsoi muhun odottavasti. Kai säkin nyt jotain uskalsit sanoa... en kai mä niin pelottava ollut. En ainakaan tietääkseni.

"Mikä tää on?" se kysyi virnistäen ja osoitti mun kaulan sivua.

Eikö sun pitäis tietää se? En mä itse itselleni fritsuja tehnyt... melkoinen fakiiri sai olla jos omaan kaulaansa sai aikaiseksi moiset jäljet. Tai mistä mä tiesin kuinka pahalta ne näytti. En mä ollut vielä ehtinyt etsiä peiliä näköpiiriin.

"Sunhan se pitäis tietää" huomautin kulmiani kohottaen.

Se siirsi sormensa mun kaulalle ja silitti hellästi kipeäksi jäänyttä kohtaa. Kaikesta päätellen se oli sitten purrut ihan kunnolla. En kai mä nyt sentään kaikkia jälkiä voinut millään muistaa.. sen verran kiihkeä yö me oltiin vietetty että kaula tuskin oli ainoa paikka mistä moisia tulisi vielä löytymään. Sittenpähän sen näkisi kun joskus peilin eteen uskaltautuisi kävelemään.

Joonas kietoi kätensä mun niskaan ja tuli hieman lähemmäs. Se katsoi mua hymyillen ja painoi kevyen suukon mun huulille. Jopa tuo teki kipeää... mitä helvettiä me oltiin oikein touhuttu jos pusukin tuntui tuolta. Huulia kuumotti niin sisä- kuin ulkopuoleltakin..

"Kiitos viime yöstä" se sanoi kohottaen varovasti toista suupieltään.

Ei sen mua tarvinnut mistään kiitellä. Itsepä oli mut tänne pyytänyt. Eikä mua sen suuremmin tarvinnut suostutella mihinkään. Olin mäkin salaa ehtinyt jo kaipaamaan sitä ensimmäisen yön jälkeen. Vaikka räkäkännissä silloin oltiinkin..

"Älä turhia kiittele" vastasin pörröttäen sen säkkärää kuontaloa.

Kuinka saattoikin olla tuollainen hiuslaatu... hyvä mun oli puhua kun eroavaisuutta ei ollut kuin värissä... okei ei mulla ihan yhtä paha ollut. Asiansa osaava parturi pystyi ihmeisiin... vaikka tällä hetkellä mun hiukset näyttikin varmaan siltä kuin lammas olisi maistanut niistä.

"Otetaan joskus uusiksi" sanoin hymyillen.

Se naurahti mun sanoille ja irrotti otteensa. Ihan kun et muka itse olisi valmis uusintaan ihan koska tahansa... vaikka me ei vielä kovin pitkään oltu tunnetukaan, kyllä mä sen verran huomasin. Eikä siinä mitään väärää ollut.

"Joel tappaa mut jos kosken suhun enää pitkällä tikullakaan" se tokaisi.

Mä katsoin ihmeissäni kaapista mukeja etsivää miestä. Miksi ihmeessä? Olihan sekin ollut mun kanssa.. ei nyt ihan samalla tavalla kuin Joonas mutta kuitenkin.

"Miks tappaisi?" kysyin hämilläni.

Ei kai se sille kuulunut mitä muut keskenään teki. Jos mä halusin panna Joonasta ja se oli sille fine, mitä tekemistä Joelilla sen asian kanssa oli? Ei kai Joonaskaan sille mitään mahtanut jos se halusi vaikka Nikoa. Oliko multa nyt mennyt ohi jotain olennaista?

"No kun mä vähän lupasin sille etten tee niin" Joonas vastasi.

Se kaatoi kahvit mukeihin ja nappasi maidon kaapista. Mä nappasin omani ennen kun se ehti kaataa mulle, sillä mä vedin kahvini mustana. Ei mitään ylimääräistä.

"Onks multa nyt mennyt ohi jotain sellasta mitä pitäis tietää?" kysyin nojaten tiskipöydän reunaan. Joonas kaatoi kahvinsa päälle tilkan maitoa ja huokaisi syvään.

Tuskin tässä enää mitään sellaista oli mitä mulle ei olis voinut kertoa. Ei enää tämän jälkeen.

"Joel vaan on aika tarkka siitä ettei frendien kesken tehtäis mitään tällasta" se sanoi.

Mua jotenkin huvitti sen sanat. Itsehän se oli lähtenyt leikkiin mun kanssa. Vai oliko se niin omistuhaluinen ettei vaan tahtonut muiden koskevan siihen jonka kanssa oli ollut. Sori vain muru, mua ei määräilty ihan niin vaan..

"Sä voit unohtaa sen" sanoin hymyillen.

Musta oli ihailtavaa miten uskollinen se halusi olla ystävälleen. Ja ymmärsin mä toki pointin siinä mielessä et ei ystävyyssuhteita haluttu pilata menemällä saman peiton alle. Mulla vaan taisi olla sitten hieman eri käsitys ystävyydestä...

"Sitä vaan että ei se halua mitään sellasta mikä ajais sut pois meiltä" Joonas jatkoi. 

Jos se kuvitteli tuollaisen ajavan mut pois, se oli pahemman kerran väärässä. Päinvastoin... mitä enemmän tuollaista tapahtui, sitä tiukemmin mä pidin porukasta kiinni. Sitä vaan saattoi ehkä olla vaikea uskoa joten osittain mä ymmärsin sen ajatuksen... mä olin useasti kuullut näyttäväni todella viattomalta. Siniset silmät ja lempeät kasvot... pitäytykää vaan kannassanne mutta todellisuus oli jotain ihan muuta.

"En mä oo mihinkään menossa että sen puoleen koske pois vaan" sanoin hartioitani kohauttaen. Ei ollut mun tapaistani vaihdella tuolla tavalla elämän pieniä suuria siirtoja.. vaikka mä joskus olin saattanut kuullakin vaihtavani miestä useammin kuin sukkia... 

***

Yllättävä käänne :)