Erimielisyyksiä

374 54 28
                                    


Pyyhkäisin kämmeneeni huulesta vierineet veripisarat ja iskin samalla mitalla takaisin. Mä en voinut tajuta miten tämä oli eskaloitunut tähän. Mutta sitäkin varmempi mä olin siitä et tämä selvitettäis nyt. Joku sanoi ettei väkivalta ollut ratkaisu mutta uskokaa vain, kyllä se joskus oli.

"Mitä helvettiä te oikein teette?!" takaa kuuluva ärähdys repi mut ja Aleksin hetkellisesti irti toisistamme. 

Me käännyttiin katsomaan oven suulla seisovaa hahmoa ja siirryttiin jo samalla kuristamaan toisiamme hengiltä.

Ovelta takaisin katsoi hämmästyneen näköiset kasvot ja kurtussa olevat kulmat. Me molemmat jouduttiin nostamaan leukaa ylöspäin että pystyttiin katsomaan tuota silmiin. Tommi seisoi kädet puuskassa meidän edessä ja odotti selitystä tälle lapselliselle painille.

Me alettiin selittää samaan aikaan kumpikin omaa näkemystämme asiaan ja Tommi vain pudisteli päätään turhautuneen oloisena. Mä en ollut edes pahoillani tästä!

"Nyt molemmat turvat tukkoon" se käski.

Mä mulkoilin Aleksia kulmieni alta ja se puolestaan ei vahingossakaan suostunut katsomaan mua päin. Parempi olikin pitää matalaa profiilia tai mä tinttaisin uudelleen. Välittämättä siitä et paikalla oli myös muuan Tommi Lalli!

"Mikä teitä kahta oikein vaivaa?" se kysyi ihmeissään.

Me alettiin kumpikin huutaa omia näkemyksiämme siitä mikä meitä vaivasi. Tai ennemminkin mikä toista vaivasi ja mitä pahaa se oli tehnyt. Eihän tuosta loppujen lopuksi kukaan mitään selkoa saanut...

"Joonas, naama kiinni" Tommi ärähti.

Millä oikeudella Aleksi sai ensimmäisen puheenvuoron? Eikö sillä ollut mitään kunnioitusta vaikka me oltiin tunnettu kaikki nämä vuodet. Niin vaikeat ja vittumaiset kun mun mielenikin.

"Aleksi kerropa sitten" se jatkoi.

Mä vaikenin turhautuneena ja tyydyin kuuntelemaan mitä toisella riitapukarilla oli sanottavaa. Parempi olikin sitten kertoa joka asia ihan yksityiskohtia myöten. Mitään säästellen. Siinähän paljasti muillekin Joelin suurimman salaisuuden ja sai sen vihat niskaansa.

"Meille tuli vähän erimielisyyksiä tunteista ja niiden käsittelystä" Aleksi kertoi.

Tunteistapa hyvinkin... todellisuudessa vain siitä kuinka sä pyöritit koko meidän porukan päät solmuun ja flirttailit jokaiselle joka vähääkään antoi huomiota. Ja sitten leikit vielä mun parhaan ystäväni tunteilla. Sen sydämellä, joka oli särjetty jo aivan liian monta kertaa.

"Ja senkö takia on aiheellista alkaa vedellä toista turpaan?" Tommi kysyi.

Mä en sanonut että se oli hyvä vaihtoehto mutta vaihtoehto kuitenkin. Jos puheyhteyttä ei ollut etkä sä osannut pukea tunteita sanoiksi, silloin teot puhui puolestaan.

"Mulla nyt on pientä säätöä Joelin kanssa" Aleksi kertoi.

Tommi katsoi sitä hämillään ja sitten mua. Niin kuin mä tietäisin asiasta sen paremmin. Usko vain korviasi. Ihan oikein sä kuulit.

"Mutta te kaks..." se sanoi hämmentyneenä.

Kyllä.. harrastettiin seksiä kerran. Mitä siitä? Tommi ymmärsi bromancesta vielä vähemmän kuin Joel. Tosin enää tässä vaiheessa tuollaisesta ei voinut puhuakaan. Se oli mennyttä. Se oli hauskaa sen kerran mutta kun Joelille syntyi tunteita tuota sydäntenmurskaajaa kohtaan, en mä olis sitä peliä voinut sen kanssa enää jatkaa. Vaikka Aleksille itselleen ei tunteita olis kehittynytkään.

"Se oli harmitonta hauskaa yhden yön verran" Aleksi kertoi.

Se taisikin olla ainut asia mistä me tällä hetkellä oltiin samaa mieltä. Toivottavasti vielä joskus jostain muustakin. Muuten meille tuli helvetin kivikkoinen yhteistaival...

"No onko sulla tunteita sitä kohtaan?" Tommi kysyi.

Tästä tulikin mielenkiintoista. Alfa istutti pikkumiehen paikoilleen ja alkoi vaatia selitystä. Multa puuttui enää popcornit ja show oli valmis.

"On. En mä muuten säädöstä olis puhunut" Aleksi huomautti.

Mun ajatusmaailmani mukaan ehkä ennemminkin olis voinut sanoa et mulla ja Aleksilla oli ollut säätöä. Musta sellainen ei ollut oikea kuvailemaan kahden ihmisen välisiä tunteita.

"Ja sillä sua?" Tommi jatkoi.

Aleksi nyökkäili ja ilmeestä päätellen oli lopen kyllästynyt tähän keskusteluun. Se ei kuitenkaan ollut vielä tässä. Vai mitä?

"Mutta menin sanomaan et oon kiinnostunu myös tuosta toisesta blondista" Tommin silmät suureni hämmästyksestä kun se kuuli Aleksin sanat. Siinä sitä olikin... yritäpä pysyä perässä kun kaikki informaatio puskotaan samanaikaisesti molemmista korvista sisään.

"Mutta vaan fyysisessä mielessä" se jatkoi.

Tommi vilkaisi välillä muhun ja siirsi sitten katseensa taas takaisin Aleksiin.

"Ja te päätitte viedä fyysisyyden uusiin sfääreihin hakkaamalla toisenne koska..?" se kysyi johdattelevasti. Perimmäinen syy sille oli saattanut jo unohtua tässä kaiken keskellä mutta vihainen mä olin edelleen!

"Joonas osaa vastata tähän paremmin" Aleksi tokaisi.

Eikö riitaan nyt yleensä kaksi osapuolta vaadittu? En mä yksikseni sellaista spektaakkelia pystyyn saisi vaikka mitä tekisin. Ja sen Aleksi tiesi varsin hyvin itsekin.

"Mä suutuin koska pelkään et Joelia sattuu taas" kerroin.

Mä tiesin Tommin ymmärtävän tämän näkökannan oikein hyvin. Se oli itsekin nähnyt vierestä kuinka Joel oli särkynyt kerta toisensa jälkeen.

"Eikö Aleksi muka vilpittömästi voi olla kiinnostunut siitä?" tuota kysymystä sen oli aivan turha esittää mulle. Mä todella toivoin että olisi...

"Olen mä.. Joonas vaan ei sitä usko kun mulla nyt sattuu olemaan lievä pleijerin maine" Aleksi tokaisi. Ihan itse sä maineesi olit aiheuttanut. Ei siitä muita voinut syyttää.

"Sit sun ehkä pitäis ennemmin selvittää asiat Joelin kanssa" iso mies puhui asiaa. 

Mäkin yritin sanoa samaa mutta ei. Joel oli itse kuulemma vastuussa asiasta kun oli paennut paikalta. Se ei olisi voinut olla enää enempää väärässä. Se itse oli toisen sielunmaisemaa järkyttänyt. Olis parempi korjata tilanne ennen kuin oli liian myöhäistä.

***

Jatketaanpas nyt sitten tätäkin :)

Is this a game?✅Donde viven las historias. Descúbrelo ahora