Is this a game?✅

Rakkaudesta hulluuteen

Painoin päätäni Joonaksen pehmeitä hiuksia vasten ja kiedoin käsiäni tiukemmin sen ympärille. Siinä me oltiin oltu lähes kymmenen minuuttia. Toistemme lähellä, sanomatta sanaakaan. Ei se turhaa puhetta ollut et aina sanoja ei vaan tarvittu. Meidän tapauksessa se oli täysin totta.

Tätä mä olin kaivannut. Enemmän kuin olisin koskaan edes uskonut kaipaavani. Joonas Porkoa ja sen läheisyyttä. Tämän takia me oltiinkin parhaat ystävät. Ei me tarvittu sanoja. Toisen läheisyys riitti. Se oli meidän kummankin tapauksessa paras mahdollinen tuki.

"Haluut sä kertoa missä oikein mennään?" se kysyi irrottautuen musta.

Mun oli vaikea pukea koko asiaa edes sanoiksi. Miten mä osaisin kertoa ja käydä läpi kaiken sen mitä niin pienessä hetkessä oli tapahtunut. Olkoonkin että Joonas tiesi mun tunteista, oli sille kertominen silti melkoinen haaste. Sillä oli kuitenkin ollut omaa peliään Aleksin kanssa alusta asti.

"Se sai tietää mun tunteista ja ehdotti treffejä" mä aloitin.

Se kuulosti paljon paremmalta mitä todellisuudessa olikaan. Mä en tiedä mitä mun olis pitänyt tehdä etten olis jännittänyt niin helvetisti. Niin vaikea mun oli sanoa mikä siinä todellisuudessa edes jännitti vaikka toinen oli ihan yhtä mukana jos ei vielä jopa vähän innokkaampikin. Se vain oli niin helvetin tyyni...

"Eiks se just oo hyvä juttu?" Joonas kysyi.

Olihan se.. mä vaan stressasin sitä niin et en enää edes muistanut mitä oli tapahtunut. Me katsottiin leffaa ja pussailtiin vähän. Eikös se ollut melko yleinen kaava treffeillä?

"Se oli illalla mun luona ja me katsottiin joku toimintakomedia yhdessä" kerroin.

Joonaksen katse oli kysyvä. Se näytti innostuneelta. Vähän turhankin.. mä tiesin kyllä mitä se halusi kuulla. Sitä mäkin olisin toivonut...

"Ja?" se kysyi johdattelevasti.

Tuskin mä olisin ollut yksikseni treeniksellä tähän aikaan vuorokaudesta soittelemassa kitaraa, jos me oltais päädytty harrastamaan seksiä. Enköhän mä olis himassa nukkumassa Aleksi vierelläni...

"No pussailtiin vähän aikaa ja sitten se lähti kotiin" kertasin.

Joonas näytti hämmentyneeltä. Ihan kuin se ei olis edes tajunnut mun sanoja. Se ymmärsi tuosta varmaan sen et me oltiin suudeltu. Ja that's it.

"Miks?" se kysyi hämillään.

Siinähän se kompastuskivi tulikin. Jos se olis lähtenyt omasta aloitteestaan.. tai tavallaan lähtikin mutta kyllä mä tiesin et se olis halunnut jäädä yöksi. Se olis halunnut mennä ihan päätyyn asti. Olisinhan mäkin halunnut mutta.. en mä tiennyt itsekään mitä hittoa mä oikein pelkäsin.

"Koska mä pyysin" sanoin.

Jos se enää mahdollista oli, Joonas näytti vielä hämmästyneemmältä. Mä en ollut mikään treffikuningas, okei?! Mä tiesin sen olevan arveluttavaa peliä kun sydän oli niin vahvasti mukana. Ei kai se sitten mikään ongelma olis ollutkaan jos kyse olis ollut vain seksistä. Kai mä siinä kohtaa olisin esittänyt sille suoran kysymyksen et joko pannaan. Ja todennäköisesti oltais tehtykin niin jo aika monta kertaa.

"Miksi?" se jatkoi samalla kysymyksellä.

Siihen asti mä en sitten ollut vielä päässytkään. Mä en todellakaan tiennyt miksi olin sanonut niin kuin olin sanonut. En mä oikeasti halunnut nukkua himassa yksin kun mulla olis ollut mahdollisuus nukkua Aleksin kanssa.

"Mun pää on ihan sekasin" huokaisin.

Joonas katsoi mua ymmärtävästi. Olihan silläkin omat kokemuksensa parisuhteiden vaikeuksista. Siksi kai siitä olikin tullut tuollainen...

"Oon kai tulossa hulluksi" sanoin hiljaa.

Se tarttui mua kädestä ja pakotti vaativalla katseellaan mut katsomaan itseään silmiin.

"Etkä ole. Sä oot vaan ihan todella rakastunut" se sanoi hymyillen.

Tuo oli vielä pahempi. Eikö rakkaus ja hulluus ollut kuitenkin lähes sama asia. Rakkaus teki hulluksi ja hulluus sai rakastumaan. Ikuinen noidankehä... 

***

Täältä saatte uutta osaa ::)