Is this a game?✅

Paniikissa

Kaadoin tärisevin käsin Aleksin mukanaan tuomaa viiniä meidän edessä oleviin laseihin. Jos puolet ei kohta olis pöydällä, mä sain jo onnitella itseäni. En mä ollut edes ihan varma johtuiko mun panikointini ylipäätään Aleksin läsnäolosta vai vaan siitä kuinka helvetin hyvältä se näytti jälleen kerran.

Sillä oli tummansiniset farkut jalassa ja punamusta ruutukuvioinen paita päällä. Sen käsiä koristavat tatuoinnit oli kauniisti esillä. Ne oli niin erilaiset kuin kellään muulla meistä. Mut vain hyvällä tavalla. Erilaisuus oli vain hyvästä. Ehkä juuri se olikin se mikä siinä veti puoleensa.

"Katotaanko joku leffa?" kysyin.

Mä halusin mahdollisimman nopeasti eroon hiljaisuudesta. Se ahdisti mua aina ja nyt mä en kaivannut enää vähääkään sitä lisää. Mun ahdistustasoni oli jo ihan tarpeeksi tapissa muutenkin. Jollain konstilla vain olis pitänyt saada itsensä rentoutumaan. Mistä mä muka yhtäkkiä sellaisen taidon olisin esiin kaivanut kun en mä vielä tähän päivään mennessä sitä ollut löytänyt. Aivan turha yrittääkään verrata tätä keikkajännitykseen... se oli aivan oma lukunsa.

Jännittyneenä mä saatoin sanoa mitä sylki suuhun toi... eikä se kuulostanut ollenkaan lupaavalta. Mä todella kuulostin siltä kun olisin ollut ensimmäistä kertaa tekemisissä Aleksin kanssa... ihan kun mä en enää olisi osannut olla sen lähellä ollenkaan. Kuinka hiton paljon tunteilla saattoikaan olla tekemistä siihen suhtautumisen kanssa.

"Jos mä saan päättää mitä katotaan" Aleksi sanoi virnistäen ja nappasi kaukosäätimen mun kädestä. Se alkoi selata paskaakin paskempaa leffatarjontaa ja mä vain odotin sattuiko se löytämään niiden seasta jonkun helmen. Siinä saattoi tovi vierähtää...

Se nojasi sohvan selkänojaan ja huokaisi hiljaa. Sen katse liikkui sujuvasti puolelta toiselle kun se luki elokuvien alle mainittuja kuvauksia. Mä en itse ollut koskaan ollut mikään leffojen suurkuluttaja. En mä kyllä sarjoihinkaan helposti koukkuun jäänyt. Mutta ehkä mä olin nyt ihan hyvissä käsissä. Aleksi varmasti tiesi mitä teki. Itsestäni mä en voinut sanoa samaa...

"Joel rauhotu.. sun hengitys kuuluu Ouluun asti" se sanoi edelleen keskittyneenä selaamaan eri vaihtoehtoja. Kiva... nyt mä olin sitten vielä tietoisempi helvetin raskaasta hengityksestäni. Minkä mä sille mahdoin et stressaantuneena mä kuulostin lähinnä hengästyneeltä virtahevolta. Älkää naurako saatana!

"Sori.." sanoin hiljaa.

Nappasin pöydällä olevan viinilasin käteeni ja tyhjensin sen ykkösellä alas. Aleksi vilkaisi muhun huvittuneena ja pudisteli päätään. Mun olis pitänyt juoda itseni humalaan ennen kuin päästin Aleksin tänne. Seurauksista mä en tiennyt mutta ainakin mun oloni olis ollut edes hieman parempi. Nyt mä hikoilin kuin sika...

"Taisi osua viinivalinta nappiin" se tokaisi virnistäen.

Tässä tilassa mä olisin voinut juoda vaikka lähikaupan halvinta kuravettä. Kaikki meni. Kunhan mä vaan jollain konstilla olisin saanut itseni rauhoittumaan. Edes mä itse en ollut varautunut tällaiseen reaktioon... mä todella taisin olla ongelmissa, vai mitä?

"Tää on hyvä" Aleksi sanoi ja painoi pyörimään leffan nimeltä Central Intelligence.

Mä en ollut koskaan edes kuullutkaan mutta kaikki kävi kunhan saatiin vain leffa pyörimään. Aivan sama mitä sieltä tuli kunhan mä sain vaan ajatukseni pois tästä hetkestä ja pystyin taas keskittymään johonkin.

"Pitääkö ottaa kädestä kiinni kun noin jännittää?" Aleksi kysyi virnistäen.

Mä tunsin samantien punan lehahtavan poskilleni ja kämmenet alkoi hiota. Se taisi ihan tosissaan nauttia mun kiusaamisesta... kai sen nyt olis jumalauta sokeakin nähnyt kuinka kuset housuissa mä olin.

"C'mon mä ihan oikeesti yritän hei!" puolustauduin.

Se naurahti huvittuneena ja tökkäsi mua kyynärpäällä kylkeen. Jos sä koskaan olit itse ollut samanlaisessa tilanteessa, ei olis pitänyt naurattaa yhtään. Sitten sä tiesit kuinka inhottavaa tämä olikaan...

Olemisessa oli muutenkin jo ihan tarpeeksi. Puhumattakaan siitä et toinen vielä vittuili ja kiusasi sen minkä kerkesi. Tämä taisi olla suuremman luokan virhe... 

***

Ilkee Aleksi ku kiusii Joelia noin :(