Is this a game?✅

Sinnikäs

*ALEKSI*

Säätelin äänitykseen kuuluvia nappuloita paikasta toiseen ja yritin kuulostella niiden kautta aiheutuvia vivahde-eroja. Yksi saatanan työmaa tämäkin... ehkä olis pitänyt vain luovuttaa. Pakata kamat ja lähteä himaan. Ei tästä päivästä kuitenkaan mitään olisi tullut.

Niko asteli äänityskopista ulos ja tuli mun luo. Se halusi kuulla tuomion siitä miltä äsköinen kuulosti. Sen kohdalla parempaakin oli kuultu mutta silti vain kerta toisensa jälkeen se onnistui kuulostamaan hyvältä. Sille huonompikin päivä oli keskivertoa parempi. Silloin tiesi olevansa hyvä jossakin.

Hetken se katsoi mua kysyvästi ja hymyili sitten. En mä voinut olla huomaamatta sen katseen eksyneen mun kaulaan.. se ei voinut tietää mitään hyvää. Hymy tuon huulilla vain leveni kun se tarkasteli yhtä tiettyä kohtaa. Joel perkele.. etkö sä saanut pidettyä huuliasi kurissa?!

"Meidän babylla on käyny flaksi!" Niko miltei huudahti.

Mä katsoin sitä murhaavasti ja iskin kyynärpääni sen kylkeen. Pidä sinä suusi kiinni.. kyllä mä huolehdin ihan itse omista flakseistani. Tee sinä samoin.

"Ole hiljaa" tuhahdin.

Mä en olisi jaksanut alkaa vääntää tällaisesta asiasta nyt. Eikö se ollut vähän mun oma asiani mitä makkarissa tapahtui. En mäkään puuttunut siihen mitä Niko ja Joonas touhusivat. Vaikka se olis ehkä ollut ihan aiheellista.

"Kenen kanssa sä oot ollu?" se kysyi kiinnostuneena.

Vaihtoehto A; valehtele seksikumppanistasi. Vaihtoehto B; kiellä koko asia.

Kahdesta pahasta pitäisi osata valita se vähemmän paha. Vaikka toisaalta olohuoneen puolella Joonas oli varmaan jo ehtinyt kaivaa Joelista totuuden ulos.

"Ei sillä oo väliä" vastasin päätäni pudistellen.

Ensi kerralla mä laittaisin itselleni suojakaulurin ettei Joel päässyt imemään mun kaulaani mustelmille. Niin kauan kun me haluttiin pitää tämä salassa, olisi syytä imeskellä muita ei niin näkyviä paikkoja. Okei tuo kuulosti hieman liian väärältä...

"Kerro nyt!" Niko intti.

Totta puhuen, mulla ei ollut aikomustakaan tehdä niin. Mä sitten vaikka valehtelisin sille ennen. Kyllä se jossain kohtaa saisi totuuden tietää. Mutta ei vielä. Niitä oli paljon hauskempi pitää epätietoisuuden vallassa.

"Mitä sä siitä kostut? Et edes tunne sitä" sanoin hartioitani kohauttaen.

Mä tunsin itseni ehkä lievästi kusipääksi valehdellessani toiselle mutta ei kai niidenkään nyt kaikkea heti tarvinnut tietää. Ihan jos tarkkoja oltiin, tämä oli vain minun ja Joelin välinen asia. Ei muilla ollut siihen osaa eikä arpaa.

"Pidä sitten salaisuutesi, mutta sano nyt edes onko se mies vai nainen" Niko oli helvetin sinnikäs tapaus. Ansaitsisi jo siitä jonkinlaisen palkinnon... se oli hyvä tietyissä tilanteissa mut enemmän siitä haittaa oli. Ainakin salailun näkökulmasta...

"Väliäkö sillä" jatkoin välinpitämättömyyttä.

Mä tiesin sen saavan Nikon kaltaisen uteliaan ihmisen hulluuden partaalle mutta en mä jaksanut välittää. Kuten jo todettu, sitä oli kiva kiusata. Siinähän yrittäisi sitten vaan ottaa selvää kenestä oli kyse.

Siihen asti asiat oli hyvin kunnes se alkaisi purkaa tätä Joonaksen kanssa. Se tiesi meidän välillä tapahtuneista asioista ja siitä miten meidän oli määrä keskustella... keskustellapa hyvinkin..

"Oo kiltti äläkä tongi tätä asiaa.. mä haluun pelata varman päälle" sanoin hiljaa.

Niko oli poistumassa jo muiden luo mutta mä ehdin sanoa ensin. Toisaalta se oli täysin totta mutta samalla myös ainut keino saada Niko hiljenemään asian suhteen. Kyllä se sen verran osaisi mun tahtoa kunnioittaa.

"Sähän taidat olla tosissas? Mä luulin tän olleen vaan joku yhden yön juttu" se sanoi.

Kaukana siitä... ihan tosissani mä olin. Ja myönnettäköön että se oli aika harvinaista mulle. Yleensä nuo yhden yön jutut olivat enemmän mun alaani. En mä sellaisia enää kaivannut. Nyt mulla oli jotain paljon parempaa...

"Niin mä oonkin" vastasin hymyillen.

Siitä mun ei tarvinnut edes valehdella. Se tuli suoraan sydämestä. Ja sydämestä puheenollen.. mulla alkoi olla jo ikävä Joonaksen piinapenkissä istuvaa Joelia. Joko voidaan mennä... 

***

Ylitöiks meni ja kiireeks heitti mut sainpas tämmöse teil :)