Is this a game?✅

Faktoja

Pukeutumisesta saatiin tingittyä kaksi arvokasta minuuttia pois ja matka treenikselle hoitui viidessä minuutissa. Aivan kuten mä olin pienessä mielessäni laskelmoinutkin. Mä olin heittänyt päälleni Joonaksen mustan hupparin kun oma oli mennyt likaiseksi. Se olikin timanttinen vaihtoehto kun ulkolämpötila huiteli puoliltapäivin jo lähes kolmessakymmenessä...

Suihkussa me oltiin saatu aikaa kulumaan kolmen vartin verran... ei enempää eikä vähempää. Mutta se siitä.. se mitä kylppärissä tapahtui, se myös jäi sinne...

Mun suureksi yllätyksekseni me ei oltukaan viimeisinä treenikselle saapuneita.. Olli ja Tommi olivat vielä matkalla. Ehkä se annettiin niille anteeksi. Siitä huolimatta me saatiin kuitenkin suhteellisen kylmäävä vastaanotto saapuessamme paikalle.. jääpalapussikin olis tervehtinyt lämpöisemmin.

Joel mulkoili mua kulmiensa alta ja Niko osoitti vihaisia katseita Joonaksen suuntaan. Mitä pahaa me nyt oltiin tehty? Ei me ainakaan myöhässä oltu.. jos ei nyt välttämättä niin ajoissakaan mutta kuitenkin.

"Joonas.. vaihdetaan muutama sana" Niko sanoi neutraaliin äänensävyyn.

Mä katsahdin vierelläni seisovaa miestä ja siirryin sohvalle istumaan. Ihan kun me oltais oltu jotain teinejä jotka oli juuri jäänyt kiinni jostain kielletystä.. alkoholista tai tupakasta. Lapsuusiän pahin pelko heti muumien mörön jälkeen...

Joonas lähti Nikon kanssa kauemmas meistä ja näytti silminnähden pelokkaalta. Ei kai sen bändikavereitaan olis kuulunut pelätä? Olinko mä heti vienyt sen kielletyille vesille... sen siitä sai kun hankki dj:n bändiin..

"Joel.." sanoin varovasti istuessani sen vierelle.

Se laski kädessään olevan puhelimen reidelleen ja katsoi muhun. Sen vakavat kasvot näytti lähes vihaisilta vaikka mä en vieläkään käsittänyt mitä väärää me muka oltiin tehty. En mä aikonut ruveta pyytelemään keneltäkään anteeksi sitä millainen mä olin. Ikävä tuottaa pettymys jos mä nyt en vastannutkaan ihan sitä ajatusta kultaisesta ja viattomasta jätkästä, mitä ehkä kaikki oli kuvitellut... ei mun käsitykseni mukaan teistä kukaan niin kovin viaton ollut itsekään..

"Aleksi" se vastasi.

Jos sillä oli jotain sanomista mun tekemisteni suhteen, sopi sanoa se ihan ääneen. Suu oli sitä varten että se avattiin ja tarvittaessa myös osattiin sulkea... ei tämä mitään rakettitiedettä ollut, ystävä hyvä.

"Mä olin Joonaksella yötä, onks se ongelma?" kysyin.

En mä halunnut kuulostaa mitenkään provosoivalta. Siksi mä yritinkin parhaani mukaan olla mahdollisimman neutraali. Enhän mä vielä tiennyt jos niillä sattui olemaan tiukatkin säännöt tällaisten juttujen suhteen.. siinä kohtaa mä olisin osoittanut syyttävällä sormella ehkä enemmän Joonaksen suuntaan.. sen olisi kuulunut kertoa mulle jos sellaisesta oli kyse.

"Ei" Joel vastasi.

Sen kehonkieli ja olemus puhuivat mun mielestä aivan muuta. Mä en koskaan ollut käsittänyt sitä, miksi asioita olis pitänyt kaunistella. Me oltiin kuitenkin samaa porukkaa ja jokaisella oli oikeus näyttää tunteensa, niin hyvässä kuin pahassa. Jos jonkun toimintatapa vitutti, silloin siitä sanottiin. Ei mulle ollut mikään ongelma ottaa kritiikkiä vastaan. Kyllä mä sen hyväksyin jos mä jotain sen arvoista olin tehnyt. Mutta lapsellinen asioiden kieltäminen oli asia erikseen. Jos sä väitit kirkkain silmin et mikään ei ollut pielessä, koita sitten myös käyttäytyä niin kuin mikään ei olisi pielessä.

"Ei siltä vaikuta" huomautin.

Eihän se mun hommani olisi ollut kaivaa siitä totuutta ulos jos se itse ei kyennyt sanomaan asiaansa ääneen. Ihan yhtä hyvin mäkin olisin sitten voinut käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mä vaan en olisi halunnut ihan tällaista starttia meidän yhteiselle matkalle...

"Mulle on aivan sama mitä teette vapaa-ajalla mut älkää tuoko sitä treenikselle" se sanoi viimein. Eihän me oltu tuotu tänne kuin itsemme ja laulajakaksikko oli ollut jo heti valmiina kärventämään meidät elävältä pelkillä katseillaan. Jos ei todisteina asiasta ollut kuin ennakko-oletukset, olis kannattanut pitää se ihan vain omana tietonaan.

"Mä oon ollu mukana vasta pari päivää joten kerro mulle sitten mikä on ok ja mikä ei" jos mä oikein nätisti pyysin, ehkä se kertoi. Kyllä mun kuitenkin oli oikeus tietää. Varsinkin jos heti oltiin valmiina kiukuttelemaan asioista joiden mä en edes tiennyt olevan kiellettyjä.

Olihan Joonas mulle sanonut Joelin olevan tarkka tällaisista mutta en mä tajunnut sen olevan ihan noin tarkka. Sitä paitsi musta oli melko typerää linkittää yksityisasiat työelämään. Me kaikki oltiin kuitenkin ammattilaisia joten pystyttiin varmasti pitämään homma hanskassa. Ja hanskat naulassa.

"Kuule, mä sanon tän nyt ihan suoraan" se sanoi kääntyen mun suuntaan.

Hyvä. Niin se pitikin sanoa. Enkä mä loukkaantunut siitä vaikka olisi pahastikin sanonut. Kyllä mä tekojeni seuraukset kestin. Oli näissä piireissä paljon pahempaakin nähty.

"Mä sanoin Joonakselle et pitää sormensa erossa susta, koska ihailen sun intohimoa musaan niin paljon etten halua et mikään ajaa sua pois nyt kun sä meillä olet" se aloitti. Tuosta Joonas oli tainnut jo sanoakin.. Joelin sanomana se tuntui jotenkin vielä kivemmalta. Oli aina imartelevaa kuulla jonkun ihailevan sun toimintatapoja.

"Ja mitä Joonakseen tulee, se ihastuu ihmisiin todella helposti ja sen tunteita on helppo hyväksikäyttää. Siks siihen sattuu niin usein" Joel jatkoi. Jotenkin mun oli vaikea uskoa tuohon kun mä olin kuunnellut tarinaa siitä miten ne aina Nikon kanssa teki vähintäänkin kyseenalaisia juttuja..

"Ja se mies on mulle kaikki kaikessa enkä halua et kukaan satuttaa sitä enää milloinkaan" sen sanat teki melkein kipeää. Ei siksi et mä olisin ajatellut Joelin sanat niin et mä alkaisin leikkiä bändikaverini tunteilla siksi et se ihastui helposti. Vaan siksi et se oli joutunut kokemaan tuollaista. Eikä se ollut sanonut mulle koko asiasta yhtään mitään. 

***

Tulin häiritsemään rauhaanne uudella osalla :)