Is this a game?✅

It is what it is

Yhteistuumin me oltiin päätetty tilata pitsat koska homma alkoi vahvasti vaikuttaa siltä et me oltais täällä yöhön asti. Kummasti meillä aina eskaloitui tämä treeniksellä oleminen... jos puhe oli kahdesta tunnista, me oltiin viisi tunti ja jos puhe oli viidestä, me oltiin kymmenen tuntia. Kuten Joel asian ilmaisisi; It is what it is.

Koska meidän vakkari pizzeria sijaitsi kivenheiton päässä, me yritettiin kerrankin olla edes sen verran ulkoiluhenkisiä et lähdettiin tekemään tilausta kävellen. Tai no.. osa porukasta lähti. Joel ja minä jäätiin pitämään treenistä pystyssä sillä välin kun muut menivät hakemaan ruokia.

Meitä oltiin jaksettu muistutella kyllästymiseen asti siitä mitä täällä sai tehdä ja mitä ei. Erityisesti Porkoa huvitti huomautella kaiken maailman asiattomuuksista. Se taisi hetkellisesti unohtaa ettei Joel ja minä oltu ihan samaan verrattavissa kuin se itse.

"Kauanko yksien pitsojen hakemisessa kestää?" Joel kysyi mun viereltä.

Sillä taisi ihan todella olla nälkä.. ei se mikään ihme tähän aikaan päivästä olis ollutkaan.

Se kietoi kätensä mun ympärille ja paineli pikku pusuja vasten mun olkapäätä ja kaulan sivua. Ehkä se aikoi syödä mut alkupalaksi... ei mulla sen suhteen mitään valittamista olisi ollutkaan.

"Ne vasta lähti ja tilauksia on kuusi, joten eiköhän siinä aikaa tuu hetki menemään" huomautin takertujani suuntaan. Mä en tiedä oliko se vastaukseen tyytyväinen vai pettynyt.. sen ilme saattoi kieliä kummastakin.

Se ei sanonut mitään, kumartui vain suutelemaan mun kaulaa. Suljin silmäni tyytyväisenä ja taivutin päätäni hieman sivummalle, antaen Joelille paremmin tilaa työskennellä. Kyllä tämä mulle kelpasi...

Tunsin käden eksyvän polveni päälle ja liukuvan siitä hitaasti ja kiduttavasti kohti mun reittä. Tämä ei tiennyt hyvää... mä en pitänyt sen lähestymistavasta sitten alkuunkaan. Tai jos nyt tarkkoja ollaan niin pidin... pidin ehkä jopa vaarallisen paljon. Kevyt näykkäisy tuntui kaulalla samaan aikaan käden puristaessa mua hellästi sisäreidestä. Voi Joel minkä teit...

Nappasin sitä ranteesta pysäyttäen sen käden matkanteon ja vetäydyin kauemmas. Tasasin hetken kiihtynyttä hengitystäni ja kumarruin sitten suutelemaan Joelia.

"Vessaan" kuiskasin sen huulia vasten.

Ennen kun mä ehdin edes tajuta, se oli jo ylhäällä repimässä mua mukaansa. Kävihän se näinkin... vaikka mä tiesin ettei täällä olis saanut tehdä mitään tällaista, mä päätin yhtäkkiä olla muistamatta koko asiaa. Kukaan ei saanut koskaan tietää jos me ei jääty kiinni...

Se kuljetti mut määrätietoisesti vessaan, kädestä kiinni pitäen. Ihan kun mulla olis ollut aikomustakaan pinkaista karkuun sen luota. Ei ainakaan nyt..

Oven se veti auki ja ohjasi mut ensin sisälle ja tuli sitten itse perässä, lukiten oven. Parempi olikin... vaikka me uhkarohkeita oltiinkiin, ei silti niin et me oltais annettu muille mahdollisuus nähdä tämä vain kävelemällä ovesta sisään. Niiden ei tarvinnut tietää tästä mitään...

Sen enempää selittelemättä se työnsi mut kiinni seinään ja ryhtyi suutelemaan mun kaulaa. Samalla sen käsi etsi uhkaavasti tarttumapintaa jostain hieman alempaa. Ota kiinni vain.. en mä pahakseni pistäiskään.

"Innokas" se kuiskasi virnistäen.

Minkäs mä sille mahdoin että sen läheisyys sai mut reagoimaan juuri sillä tietyllä tavalla. Tottahan mä tiesin sen pitävän siitä. Pidin mäkin siitä kun sain elämää aikaan sen kehossa...

Joel alkoi avata mun housujen nappia ja siirtyi siitä hiljalleen vetoketjua kohti. Mä annoin sille vapaat kädet tehdä mitä tahtoi ja odotin vain mitä loistoideoita se päähänsä saikaan.

Ensin se veti alas farkut ja sitten boxerit. Se kävi polvilleen mun eteen ja katsoi mua suoraan silmiin. Hitto miten hyvältä se näyttikään noin...

Laskin käteni sen olkapäälle ja liu'utin siitä hitaasti kohti niskaa. Tartuin sitä hellästi hiuksista ja ohjasin sen ottamaan mut suuhunsa. Huokaisin hiljaa tuntiessani sen huulten kosteuden. Miten sä oletkaan noin upea..

Se sai tämän tuntumaan siltä kuin se olis tehnyt tätä useamminkin. Vaikka omien sanojensa mukaan mä olin ensimmäinen jätkä kenen kanssa se oli koskaan ollut. Imartelevaa etten sanoisi... mähän sain opetettua sen vaikka mihin.

***

No tähänhän se meni :)