Is this a game?✅

Nyt sä tiedät...

Mä olin yrittänyt saada Joelia vielä puhumaan lisää mutta se oli vain selittänyt siitä kuinka sen piti vielä ladata kuvia tietokoneelle, pistää pyykinpesukone käymään, imuroida ja valmistaa huominen ruoka valmiiksi. Et sä edes syönyt yhtään mitään! Saati sitten laittanut itse ruokaa.. mistään muusta edellä mainituista puhumattakaan. Nuo kuvat mä saatoin vielä juuri ja juuri uskoa.

Se oli mennyt keittiöön ja mä olin itsepäisesti jäänyt istumaan sohvalle. En mä sitä painostaa halunnut vaikka se siltä saattoi tuntuakin. Mä vaan halusin tietää missä mennään. Ehkä se oli liikaa pyydetty kun toinen ei näyttänyt tietävän sitä oikein itsekään.

Selvästi mä olin osunut arkaan paikkaan. Saanut selville jotain sellaista mitä kaikesta päätellen kukaan muu ei vielä tiennyt. Raukka oli aivan solmussa omien ajatustensa kanssa... ja mä halusin osoittaa sille välittäväni siitä ja olevani paikalla kun se oli valmis kertomaan mistä oli kyse. Mä olin käynyt itse läpi saman helvetin...

Päätin uhmata sen tahtoa ja hetken odottamisen jälkeen menin keittiöön sen perässä. Se istui pöydän vieressä kyynärpäihinsä nojaten, huppu syvällä päässään.

"Joel.." sanoin hiljaa.

En mä viitsinyt mennä lähelle säikyttääkseni sitä enää yhtään enempää. Ihan tarpeeksi ahdistunut se vaikutti muutenkin olevan.

"Nyt sä tiiät" se huokaisi hiljaa.

Ei se suostunut edes katsomaan mua kohti. Tiedän mitä? Senkö minkälainen mun ystäväni oikeasti oli? Upea ja rohkea ihminen. Herkkä ja haavoittuva sielu sekä lämmin sydän piilotettuna kauniin ulkokuoren alle.

"Mitä mä tiiän?" kysyin varovasti ja menin istumaan sitä vastapäätä.

Se nosti katseensa pöydän pinnasta muhun ja tuijotti mua pelokkaalla ilmeellä suoraan silmiin. Ei mua tarvinnut pelätä... samassa veneessä tässä oltiin.

"Et millanen mä oon" se huokaisi hiljaa.

Se oli vain hyvä asia. Harmi vain että kukaan muu ei tiennyt vielä totuutta. Niidenkin oli oikeus tietää. Ihan kun kukaan olisi sitä mistään tuomitsemaan.

"Sähän oot täydellinen" sanoin rohkaisevasti hymyillen.

Ehkä se nyt oli hieman liioittelua.. eihän täydellistä ihmistä ollut olemassakaan mutta ei Joel siitä paljoa voinut puuttua. Joka jätkän unelma... naiset saivat vielä kokea karvaan pettymyksen kun se siirtyikin miesten markkinoille.

"Niimpä niin" se tokaisi.

Tartuin sitä varovasti kädestä ja katsoin ymmärtävästi sen punertaviin silmiin. Ei ollut mitään syytä itkeä. Ei pelätä, ei ahdistua.. kaikki oli hyvin. Vielä kun se tajuaisi sen itsekin. Kyllä se vielä tajuntaan tulisi menemään kun salailun kokoinen kivi vierähtäisi sydämeltä.

"Kuka sua ei haluais?" kysyin hymyillen.

Sen katse muuttui yhtäkkiä aivan erilaiseksi. Ihan kuin se olis pelästynyt mua. Tai mun sanoja. Mun oli vaikea käsittää miten tämä oli sille niin vaikeaa.. mulle se oli aina ollut niin kovin helppoa. Tai vähintään nyt luonnollista. Kai se johtui siitä et mä olin tiennyt sen oikeastaan koko ikäni. Jos Joel oli tajunnut sen vasta nyt... ei kai sen shokkireaktio mikään ihme voinut ollakaan.

"Ei kukaan" se sanoi hiljaa, laskien katseensa pöydän pintaan.

Mä olin kuvitellut sen olevan maailman itsevarmin ihminen. Ihan totta. Sen olemus oli aina niin viileä ja.. ja itsevarma. Ihan kun se ei olisi pelännyt yhtään mitään. Ehkä se pelkäsikin itseään...

"Tuo on paskapuhetta" tokaisin.

Jos täällä joku oli kieltäytymässä sen treffikutsusta, sen henkilön mäkin halusin tavata. Lähettää ensitöikseni mielentilatutkimukseen.

"Älä viitsi.." se sanoi päätään pudistaen.

Mä tiukensin otettani sen kädestä ja pakotin sen katsomaan itseäni silmiin. Sen itsepäisyys alkoi ärsyttää mua jo hieman. Etkö sä nyt kerrasta voinut uskoa. Vai pitikö mun rautalangasta alkaa vääntämään..

"Mä en ehkä tunne sua vielä niin hyvin kun muut mutta se mitä mä tiedän, siitä mä pidän ja haluun oppia tuntemaan sua enemmän" sanoin päättäväisesti. Sen katse oli pelokkaan oloinen. Ihan kun se olis alkanut itkeä minä hetkenä hyvänsä. Jos siltä tuntui niin antoi tulla sit vain. Tässä mä olin.

"Et halua.." se sanoi hiljaa.

Ihanko totta? Enkö mä enää itse saanut päättää mitä halusin tietää ja mitä en. Ikävä kyllä sulla ei ollut siihen mitään sanavaltaa. Mä halusin oppia tuntemaan sut paremmin. Sekö oli liikaa pyydetty? 

***

Hui en meinannu ehtii lainkaa laittaa uutta osaa :)