Is this a game?✅

Musta vai sininen?

Meidän ilta oli kulunut suihkussa halaillessa ja etsiessä mustelmia toisen kropasta. Niitä löytyi yhteenlaskettuna ihan kiitettävä määrä.. Joel oli raahautunut vielä tämän jälkeen pesemään hampaita mutta mä en ollut yksinkertaisesti enää jaksanut. Mä olin mennyt vain suorinta tietä sänkyyn ja havahtunut siihen kun Joel kiskoi peittoa meidän päälle. Siihen oli hyvä nukahtaa...

Aamulla mä olin mennyt suorinta tietä korjaamaan eilisen illan virheen ja suoritin hampaiden tehopesun. Joo joo, tiedetään! Ei saisi jättää koskaan välistä mut uskokaa vain, mä olisin vittu nukahtanut hammasharja suussa jos mä olisin mennyt niitä vielä illalla pesemään.

Joel oli mennyt sillä välin laittamaan meille kahvia ja aamupalaa. Musta oli suloista miten siitä oli kuoriutunut tuollainen. En mä ennen tätä olisi voinut kuvitellakaan sen pitävän tällaisista ihan tavallisista jutuista. Ja vähiten siksi että se oli itse kaukana tavallisesta.

Niko oli häiriköinyt meidän aamupalahetkeä ja ilmoittanut et tänä iltana joka jätkä roudaisi itsensä keskustassa sijaitsevaan hienoon ravintolaan. Mä en edes yrittänyt lausua sen paikan nimeä. Mutta sinne meidän olisi tänään määrä mennä seitsemän aikaan.

Mua huvitti et ensin se oli soittanut Joelille ja sitten mulle. Eihän se sitä voinut tietää et me heräiltiin jo ties kuinka monetta aamua toistemme vierestä. Se oli musta lähinnä hauskaa. Hullulla oli halvat huvit.. niinhän sitä sanottiin.

Joel ilmeisesti nautti meidän salailusta niin paljon et se suunnitteli jo kuinka me onnistuttais harhauttamaan kaikkia menemällä eri reittiä. Mä en välttämättä olis jaksanut nähdä ihan niin paljoa vaivaa tämän asian vuoksi, mutta jos se oli Joelille tärkeää niin olkoon sitten niin. Sitten se oli tärkeää myös minulle.

Se oli ymmärtänyt kun mulla oli ollut omat häslinkini joten miksi mä en ymmärtäisi sille tärkeitä asioita. Siinäs näitte.. ihmiset pystyi muuttumaan jos tarpeeksi halusi. Ja jos oli tarpeeksi rakas ihminen vierellä. Juuri se jonka eteen oli valmis tekemään kaikkensa. Ihan niin kuin mä olin Joelin kohdalla. Ja toivottavasti saman pystyi sanomaan myös toiseen suuntaan.

Niko oli myös ohjeistanut meitä laittamaan jotain hienompaa päälle. Ihan kun me oltais lähdössä ravintolareissulle college-shortseissa ja t-paidassa... löytyi meiltäkin sentään hieman tahdikkuutta. Katso vain mitä itse vedit päällesi..

Mitä lie se mahtoi suunnitella jos kerran niin hienona oli oltava... kuitenkin paljastaisi menevänsä naimisiin. Vaikka eihän sillä ollut edes kumppania.. ei ainakaan meille oltu kerrottu.. toisaalta.. niimpä mekin salailtiin Joelin kanssa omaa juttuamme. Veikkaanpa silti ettei yksikään jätkistä uskonut enää siihen etteikö meidän välillä jotain olisi. Joonas ja Tommi kun tiesivät kumpikin että jotain oli tekeillä.

Tommia tuskin asia sen suuremmin kaiveli. Se oli kiinnostunut asiasta sitten kun joku siitä mainitsi. Joonas taas oli päinvastainen. Oikea maanvaiva. Mutta ihanalla tavalla. Uteliaisuudellaan se osoitti vain miten tärkeitä sen ympärillä olevat ihmiset sille olikaan. Uskokaa pois, sitä oli joskus vaikea tajuta... mutta eikö sitä niin sanottu että vittuilu oli välittämistä.

"Musta vai sininen?" kuului kysymys makkarin suunnalta.

Hetken mä jouduin prosessoimaan mistä oli kyse ennen kun sain raahattua itseni äänen suuntaan. Joelilla todennäköisesti oli suuremman luokan vaatekriisi ja nyt se kaipaili minulta apua asian suhteen. Mähän olinkin se tämän porukan muotitietoisin jätkä...

Kurkkasin raollaan olevasta makuuhuoneen ovesta ja näin paidattoman blondin seisovan selkä muhun päin. Se oli heittänyt sängylle kolme eri väristä paitaa ja punnitsi nyt niiden väliltä. Ilmeisesti yksi oli jo hylätty kun se kysyi mun mielipidettä mustan ja sinisen väliltä.

Astelin Joelin luo ja kiedoin käteni sen ympärille. Painoin kasvoni vasten sen lapaluita ja hengitin sen taivaallista tuoksua keuhkoihini. Kuinka joku saattoi tuoksua noin jumalattoman hyvältä ihan luonnostaan...

"Mitä sä pohdit täällä?" kysyin hymyillen.

Se tarttui kiinni mun käsiin ja tuhahti tyytyväisenä. Tarvitsiko meidän edes mennä? Eikö me oltais voitu vaan jäädä tänne ja olla ihan kahdestaan. En mä halunnut olla mulkku ystäviäni kohtaan mutta mä kaipasin tällä hetkellä vain omani seuraa. Vaikka oikeastaan kaiket ajat me yhdessä oltiinkin.. mutta eikö sitä niin sanottu että nälkä kasvaa syödessä?

"En oo varma kumpi sopii paremmin.. sininen vai musta" tuo tokaisi.

Irrottauduin vastahakoisesti lämpöä hohkaavasta miehestä ja siirryin tarkastelemaan sängylle heitettyjä kauluspaitoja. Tummansininen ja musta... jälkimmäinen oli enemmän kuin tyypillistä Joelia joten olisi varmasti ollut takuuvarma valinta. Toisaalta sininen taas korosti sen silmien väriä joten...

"Miks sä oot heivannut valkosen?" kysyin.

Se oli laittanut vitivalkoisen paidan erilleen muista. Harmi... mä olisin ollut ilomielin sen kannalla. Ehkä se olis vain häirinnyt ja tehnyt mun olostani entistä vaikeamman...

"Nännit näkyy läpi" se tokaisi.

Ja siitä oli haittaa.. koska? Mun puolesta se olis voinut vaikka testata tuota paitaa uudelleen ihan varmuuden vuoksi ja mä olisin voinut toimia makutuomarina. Ehkä se oli vain valaistuksesta kiinni...

"Ei mua haittaa yhtään" vastasin hymyillen.

Se huitaisi mua leikkisästi kylkeen ja veti mut kunnon halaukseen. Mä tiesin ettei sitä haitannut yhtään jos mä tuijottelin sitä vähääkään pidempään.. toisaalta, jos Nikolla oli oikeasti jotain tärkeää kerrottavaa niin ehkä Joel ja valkoinen paita eivät olleet hyvä yhdistelmä. Ei ainakaan mun keskittymiskykyni kannalta.

"Sen mä kyllä tiedän" se naurahti.

Ehkä mä yrittäisin ihan asiallisesti auttaa sitä valitsemaan paremman kahdesta ihan yhtä hyvästä vaihtoehdosta. Ja siinä sivussa yrittäisin myös keksiä itselleni jotain päällepantavaa. Jotain muuta kuin Joel...

***

Yksi osa enää :))