Is this a game?✅

Eri käsitys?

Joonas oli jäänyt Nikon, Ollin ja Tommin kanssa treenikselle kun mä olin mennyt Joelin kanssa käymään kaupassa. Mua oli jäänyt vaivaamaan meidän välillä käyty keskustelu vaikka Joelin sanojen mukaan asia olikin loppuunkäsitelty. Musta se vaan ei tuntunut ihan siltä.

Vaikka me oltiinkin tunnettu jo jonkin aikaa ennen kun mä hyppäsin virallisesti mukaan, en mä silti loppujen lopuksi edes tiennyt jätkistä paljoakaan. En mitään sellaista mitä ne keskenään toisistaan tiesi. Olihan niillä jo vuosien etumatka muhun nähden mutta mä koin kuitenkin olevani nyt osa niitä joten mulla oli oikeus tietää. Vai mitä?

Joelin puheet Joonaksesta oli saanut mut ajattelemaan asiaa juuri siltä kantilta, mistä Joonas oli mulle aiemmin aamulla puhunut. Juuri siitä kuinka Joel oli valmis uhraamaan koko henkilökohtaisen elämänsä bändin vuoksi. Kun sydän sykki vain yhdelle asialle, ei silloin jäänyt vaihtoehdoksi kuin antaa kaikki mitä annettavaa oli. Puhumattakaan siitä miten paljon se vaali ystävyyttä. Oikeastaan se ei tainnut olla enää edes tarpeeksi kuvaava sana kun tästä porukasta puhuttiin. Ne oli perhe. Ja jos mä halusin osaksi sitä perhettä, mulla oli aika hitonmoinen työ edessä. Eikä sitä varmaan edesauttanut se mitä Joonaksen kanssa oli tapahtunut.

"Mä oon pahoillani jos aiheutin harmia" sanoin hiljaa.

Joel käveli mun vierellä kädet syvällä taskuissa. Se potki kiviä varmaan kuvittelen niille mun kasvoni.. sen ilme oli mitäänsanomaton ja vaikeatulkintainen. En mä uskonut saavani näin pahaa jälkeä aikaiseksi ensimmäisten päivien aikana. Enhän mä nyt kenenkään ystävyyttä tahtonut romuttaa. Varsinkaan mitään niin kaunista kun näillä oli.. mulla vaan taisi olla liian erilainen käsitys ystävyydestä. Eikö sitä niin sanottu että kaikkeen tottui?

"Mähän sanoin et asia on kunnossa" se vastasi rauhallisen kuuloisena.

Sitä mäkin toivoin mutta siitä huolimatta sen olemus kieli kaikesta muusta. Tai sitten mä vaan en osannut tulkita oikein miestä jota mun olisi pitänyt osata kutsua parhaaksi ystäväkseni. Ihan kuin ystävyyttä oltais rakennettu yhdessä yössä... tai ainakaan toisen haarojen kautta.

"Te ootte Joonaksen kanssa tosi läheisiä" huomautin.

Se sai Joelin kääntämään katseensa mua kohti. Mä tiesin ettei mulla ollut varaa sanoa mitään toisten ystävyydestä. Enhän mä siitä todellisuudessa tiennyt yhtään mitään. Ei mulla koskaan ollut ollut kenenkään kanssa yhtä vahvaa sidettä. Olihan mulla läheisiä ystäviä ollut monia mutta ei mulla koskaan niiden kanssa mitään vastaavanlaista ollut kun näillä...

"Joonas on mulle kuin veli" se sanoi.

Ja sen huomasi. Jos ne olisi olleet vähääkään samannäköisiä, mä olisin voinut uskoa tuon jopa todeksi. Ei niillä ulkoisesti tainnut muuta yhteistä olla kuin vaaleat hiukset ja siniset silmät. Sen perusteella varmaan 90% suomalaisista olisi ollut sisaruksia keskenään...

"Mä ymmärrän" vastasin päätäni nyökytellen.

En mä siihen väliin halunnut mennä. Ja tuskin mä olisin edes pystynyt. Edes mun kylmä ja kovettunut omatuntoni ei olisi kestänyt kantaa sitä taakkaa, mikä noiden kahden välien rikkomisesta olis aiheutunut. Tai yhtäkaikki, kenenkään näiden.

"Onks sulla koskaan ollut ystävää joka on samaan aikaan sua kannatteleva voima, tukeva olkapää, lohduttava syli.. ystävä, veli ja sielunkumppani?" mä katsoin sitä hämilläni. En mä saanut edes sanaa suustani. Ja se oli ihme...

"Ei" sanoin hiljaa.

Joelin katse muuttui lempeämmäksi ja ymmärtäväisemmäksi. Vaikka mun käsitykseni mukaan sen olisi pitänyt mennä aivan päinvastaiseen suuntaan. Kyllä kai mä sen olin tajunnut miten läheisiä jätkät keskenään oli mutta että näin läheisiä... mitä mä olinkaan mennyt tekemään..

"Sitten sä et ymmärrä" se sanoi hennosti hymyillen ja läimäytti mua olkapäälle.

Mä katsoin kun se asteli sisään kaupan ovista ja mä jäin vaan ulkopuolelle seisomaan kuin mikäkin typerys..

"Tuut sä?" se kysyi katsoen mua odottavasti.

Sain kuin sainkin jalat alleni ja menin sen perässä. Mä en osannut olla kuin tyytyväinen siihen et olin saanut suuni auki asian suhteen. Monet yksinäiset illat mä varmasti olisin asiaa pohtinut jos en olisi uskaltautunut ottamaan sitä puheeksi. Ja luojan kiitos Joel oli myös halukas siitä mulle kertomaan...

***

Yritän saada vielä illaksi oneshotin :))