Is this a game?✅

Kaikki saa tietää

Me oltiin sovittu että keräännytään ensin ulos ja mentäis sitten porukalla paikanpäälle. Tommi ja Olli olivat ensimmäisinä paikalla ja mun kanssa samaan aikaan saapui Niko. Joel puolestaan halusi leikkiä meidän ollaan yhdessä mutta ei kerrota kenellekään- leikkiä ja ilmestyä paikalle hieman mun jälkeeni. Joonas oli tyylikkäästi viimeinen..

Mä olin luonnollisesti alkanut heti kysellä Nikolta et oliko sillä jotain kerrottavaa kun piti kerran pistää parempaa päälle. Se oli vain nauranut ja todennut ettei sen elämässä tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Ja totta kai siitä aasinsiltana se oli kysynyt meidän treeniksellä keskustellusta aiheesta.

Mä olin myöntänyt et kyseessä saattoi olla jotain vakavampaa mutten halunnut paljastaa sen enempää. Joel oli kuitenkin halukas vielä piilottelemaan tätä juttua... enkä mä halunnut et jätkät saisi yksi kerrallaan tietää asiasta. Se kerrottais sitten kaikille samanaikaisesti kun sen aika oli.

Meidän astellessa sisään ravintolaan, saatiin me muutama ihmetystä herättävä katse. Oliko siinä muka jotain ihmeellistä et jätkäporukka tuli yhdessä syömään? Naisten kohdalla sitä ei oltais ihmetelty vähääkään. Olisiko jo aika purkaa stereotypiat ja herätä tähän päivään...

Niko ilmoitti varauksesta jonka jälkeen tarjoilija tuli ohjaamaan meidät pöytään. Tämä oli ihan liian hienoa minun makuuni.. mä olisin vallan mainiosti voinut liittyä Joelin seuraan sinne hesen autokaistalle.. osaisinkohan mä edes syödä näiden tarjoilemia ruokia...

Me saatiin rauhaisa kuuden hengen nurkkapöytä hieman sivummalta ja oltiin kaikki yhtä mieltä siitä et se oli hyvä juttu. Ainakin saatais olla hieman syrjäisemmässä paikassa. Ihan kun meitä ei jo muutenkin tuijoteltais kadulla ihan tarpeeksi asti. Kauppareissuista sun muista nyt puhumattakaan.. ihmisiähän mekin vain oltiin.. järki käteen tyypit..

Joonas, Joel ja Tommi istuivat toisella puolella ja Olli, minä ja Niko niitä vastapäätä. Me saatiin ruokalistat käteen ja alettiin yhteistuumin tutkia niitä. Nikolle näytti olevan heti alkuun päivänselvää mitä se tilaisi. Olisipa mullakin käynyt homma yhtä vauhdikkaasti...

Joonasta taas huvitti annosten nimet ja niiden pienet koot. Se oli totta vie hieman häiritsevää.. olisiko näistä muka pitänyt tulla täyteen.. en mä niin itsestäni huolta kantanut. Mä söin vähän mutta usein. Tommi taas saisi tilata 10 pääruokaa tullakseen edes puoliksi täyteen.

Joelin hermostuneisuus aiheutti mussa lievää huolta. Se näytti siltä kuin olis voinut paeta paikalta hetkenä minä hyvänsä. Ahdistiko sitä noin paljon?

"Joel, onks sulla kaikki hyvin?" Niko kysyi kuin lukien mun ajatukset.

Se nosti katseensa Nikoon ja sen jälkeen muhun. Se hymyili ja tarttui mua sitten kädestä. Mä katsoin sitä hämilläni ja tunsin samalla muiden katseiden kiinnittyvän meihin.

"On. Oikeestaan paremmin kun koskaan ennen" Joel sanoi.

Mä en voinut kuin tuijottaa sitä. En mä edes tiennyt mitä sanoa. Ja sen piti olla meistä kahdesta se joka halusi pitkittää tämän kertomista.

"Ja siks mun onkin ehkä aika kertoa teille jotain" se jatkoi.

Mä katsoin sen vieressä istuvaa Joonasta joka virnisti tyytyväisenä. Se tiesi varmasti jo tuon perusteella mistä oli kyse. Kunhan vain pitäisi suunsa kiinni ja antaisi Joelin puhua. Löytää juuri ne oikeat sanat tähän hetkeen.

"Joku aika sitten me käytiin Aleksin kanssa keskustelu jonka ansiosta mä tajusin jotain aika olennaista itsestäni" Joel jatkoi. Mä muistin tuon keskustelun paremmin kuin hyvin. Se oli kertonut ystävyydestään Joonaksen kanssa ja siitä aasinsiltana me oltiin päädytty puhumaan pilalle menneistä parisuhteista ja siitä, miten miehen kanssa oleminen erosi naisen kanssa olemisesta. Tai siis tarkemmin sanottuna Joel oli kysynyt ja mä kertonut.

Silloin mä olin tajunnut et se ei ehkä ollutkaan ihan sellainen kun monet ehkä kuvitteli. Se vaikutti ulospäin itsevarmalta ja juuri sellaiselta tyypiltä jota mitkään sanat tai teot ei voisi satuttaa. Todellisuudessa se oli kuitenkin aika kaukana kummastakin noista. Se oli paljastanut mulle epävarmuutensa ja haurautensa. Syyn sille miksi sen parisuhteet ei koskaan toimineet.

"Mä sain vihdoin selityksen sille miks mä epäonnistuin suhteissani aina" se kertoi.

Mä olin ihmeissäni ettei jätkistä yksikään huudellut mitään välikommentteja. Varsinkaan Joonas... ehkä sekin tajusi et nyt oli parempi vain olla hiljaa ja kuunnella.

"Ja nyt mä toivon ettei mun tarvitsis pelätä sitä enää" se puristi hellästi mun kättä ja sai mut hymyilemään vielä entistä leveämmin. Sen mä lupaan vaikka oman henkeni kautta. Mulle sä olit juuri täydellinen.

"Tässähän iso mies ihan herkistyy" Joonas sanoi lievä särö äänessään.

Mä katsoin vain Joelia silmät onnesta tuikkien. Mies joka halusi salata tämän niin pitkään kuin mahdollista oli, kertoi juuri omasta aloitteestaan missä mentiin. Mä olin todella ylpeä.

"Ja jos jollekin nyt syystä tai toisesta jäi epäselväksi niin se on vain ja ainoastaan Aleksin ansiota" sen sanat sai mut punastumaan. Mä olin vain kertonut faktoja ja yhtäkkiä mennyt rakastumaan. Minkä mä sille voin että toinen oli niin vastustamaton.

Mä tiesin et ei niitä kolhuja pyyhitty pois yhdessä hetkessä mitä se oli kokenut, mutta päivä kerrallaan. Ja mä olin aina siinä vierellä.. valmiina ottamaan kiinni jos kaikki romahti. Se oli ihan ok. Mulle sä olit parasta juuri noin. Mitään mä en haluais siitä muuttaa. Silloin se ei olis enää se sama Joel johon mä olin rakastunut. Annetaan kerrankin rakkaudelle mahdollisuus. Ja ennen kaikkea itsellemme mahdollisuus olla viimein onnellinen. 

***

Tää oli ehkä hieman outo lopetus mutta siinä se nyt oli :) Kohta alkaa ilmestymään In the end- jatkoa sekä uutta JoelxJoonas stooria :3 Kiitos ja kuittaus<3