Is this a game?✅

Vaihtoehdot vähissä?

*JOONAS*

Mä vilkuilin kelloa ja pohdin itsekseni jokohan uskaltaisin mennä takaisin sisälle. Joko rakastavaiset oli selvittäneet välinsä? Ikkunan lävitse näkyvät liikkeet paljastivat et intensiivinen keskustelu näytti olevan vielä pahasti vaiheessa. Tätä menoa mä saisin tyhjentää koko röökiaskin...

Katsoin odottavasti oven suuntaan kun näin sieltä ilmestyvän Joelin. Se näytti täysin ajatuksiinsa uppoutuneelta eikä sen katseesta saanut irti yhtään mitään. Mistä oli kyse?

"Onneks olkoon. Sä voitit just dj:n itelles" se tokaisi mennessään mun ohi.

Se ei katsonut päinkään. Piti vain kiintopisteensä tiukasti maassa. Mä en voinut kuin ihmetellä sen käytöstä. Mun käsitykseni mukaan Aleksin piti kertoa sille jotain mikä saisi sen reagoimaan vähän positiivisemmalla tavalla. Tai niin mä ainakin olin tulkinnut.

Menin hämilläni sisälle ja kohtasin siellä hämmentyneen näköisen Aleksin. Nyt olisi helvetin hyvä hetki kertoa mitä oikein tapahtui. Ja ennen kaikkea missä ihan oikeasti mentiin.

"Mikä sille tuli?" kysyin Aleksilta.

Se pudisteli päätään ja huokaisi pettyneen kuuloisena. Joel hallitsi ylireagoinnin jalon taidon, kyllä mä sen tiesin mutta tässä tuskin oli kyse enää sellaisesta. Mitä sä olit mennyt oikein sanomaan sille?

"Totuus" Aleksi vastasi hiljaa.

Ja mikäköhän se totuus mahtoi olla? Ei Joel olis käyttäytynyt tuolla tavoin jos ne olis keskustelleet asiasta niin kuin me oltiin sen kanssa aiemmin keskusteltu. Vaikka se oli ennenkin ollut rakastunut, ei se milloinkaan ollut tuollainen ollut.

"Mitä sä oikein sanoit sille?" kysyin vaativasti.

En mä sitä loukata halunnut mutta joku sen sanoissa oli saanut Joelin pahasti suunniltaan ja minä halusin tietää mikä se jokin oli. Joelia ei satutettu.. siitä mä pidin huolen.

"Että mullakin on fiiliksiä sitä kohtaan" se vastasi hartioitaan kohauttaen.

Se ei voinut olla syy sille miksi se onnitteli mua saavutuksesta pitää Aleksi itselläni. Enhän mä sitä halunnut! Mä olin mielestäni tehnyt hyvin selväksi sen että se kiinnosti mua vain ja ainoastaan yhdessä mielessä ja sekin oli raa'asti sanottuna korvattavissa Nikolla. En mä halunnut olla kolmas pyörä jos kahdella oli tunteita toisiaan kohtaan.

"Sä varmaan sanoit jotain muutakin" huomautin.

Ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana se nosti katseensa muhun ja sai mut miltei säikähtämään. Niin jäinen tuo katse oli. Tätä puolta mä en siitä ollutkaan vielä nähnyt...

"Sanoin että oon kiinnostunut myös susta" se sanoi.

Mä katsoin sitä epäluuloisena ihan kuin olisin omiani kuullut. Et sä jumalauta voinut olla tosissasi?! Mun kanssa sä voit leikkiä niin paljon kun tahdot mutta Joelilla sä et leiki. Se ei ollut mikään lelu joka vain yhden käyttökerran jälkeen sysättiin sivuun...

"Me molemmat tiedetään varsin hyvin mitä sä musta haluat" kerroin mielipiteeni.

Musta se oli päivänselvää. Se oli itsekin sanonut ikävöivänsä sitä kaikkea mitä sillä joskus oli muiden frendiensä kanssa ollut. Ja mä ilmeisesti olin sitten se joka sille pystyi tarjoamaan samaa. Kyllä mä sen tiesin... se oli pleijeri henkeen ja vereen ja Joel oli liian viaton sellaiseen peliin. Mä en antanut kenenkään pitää sitä pelinappulana missään typerässä leikissä.

"Sitten sun pitäis tajuta mitä mä tarkotan" se puolustautui.

Tajusinhan mä. Mutta se taas ei tainnut tajuta sitä, mitä todellinen ystävyys oli. Mä olin enemmän kuin valmis siirtämään vaikka vuoret paikoiltaan Joelin vuoksi. Ja mä tiesin sen tekevän saman koska tahansa. Meidän väliin ei tullut kukaan. Ei kukaan.

"Tajuan. Mutta tajuatko sä ettei tällä ole loppupeleissä mitään merkitystä?" kysyin.

Pelkkää peliähän se vain oli. Jos koko elämä perustui siihen et kaikki oli vain viatonta hauskanpitoa ilman vastuuta, mitä merkitystä yhtään millään enää oli. Silloin oli tajuttava viheltää peli poikki jos syntyi tunteita jotain toista kohtaan. Se oli ainut joka siinä kohtaa kärsi.

"Hyvinkin. Mä vaan en ehtinyt kertoa sitä ennen kun Joel painui ulos ovesta" Aleksi huomautti. Joskus se oli hieman liian tulinen. Ei malttanut kuunnella loppuun asti mitä toisella oli sanottavaa. Vaikka myönnettäköön että tässä tapauksessa mä nautin siitä et se pisti Aleksin juoksemaan perässään. Syytä olikin...

"Sä tiedät et sun on korjattava asia ja puhuttava sille uudelleen" kerroin.

Ei sillä ollut vaihtoehtoja ja se tiesi sen oikein hyvin itsekin. Vaikka se kuinka olis yrittänyt esittää välinpitämätöntä ja rentoa, mä kuitenkin tiesin sen tunteiden syvenevän kaiken aikaa. Joelissa oli vain jotain niin salaperäistä et se sai toisen haluamaan vain enemmän ja enemmän. Siitä oli saatava tietää lisää ja lisää, kunnes oltiin siinä pisteessä et sä et voinut kuin tunnustaa rakkautesi sitä kohtaan. Ihan perinteinen tapahtumaketju...

"Se itse pakeni paikalta" Aleksi puolustautui.

Ja sillä varmaan oli asian kanssa jotain tekemistä miten sä sen olit muotoillut? Kyllä sen olisi pitänyt jo sen verran Joelia tuntea.

"Kenties siksi että sä sait sen ahdistumaan kun aloit puhua toisesta" kerroin näkemykseni. Aleksi näytti siltä et olis voinut tappaa mut pelkällä katseella. Siinähän lähti yrittämään sitten vain..

"Mitä säkin tästä muka tiedät?" se tuhahti.

Ehkä miehen itsensä suhteen mä olin ollut väärässä mutta Joelin mä tunsin. Ja se riitti. Se ei ansainnut tuollaista kohtelua. Mua alkoi pikkuhiljaa jo vituttaa Aleksin käytös. Miten niin mukavasta ja luontevasta kaverista oli yhtäkkiä tullut tuollainen mulkku?

"Sulla ei ole käsitystäkään siitä mitä me ollaan käyty läpi kaikkien näiden vuosien aikana" sanoin varoittavasti. Kuten ei ollutkaan. Todellisuudessa se ei tiennyt mitään siitä mitä me oltiin koettu yhdessä. Kaikki nämä vuodet...

Joel oli ollut ainoa jota oli kiinnostanut kun mä olin maannut hakattuna keskellä koulun fillariparkkia... ilman sitä mä en olisi tässä. Nuo ajat olis vieneet multa hengen ilman Joelia. Tavalla tai toisella..

"Ja sinäkö luulet tietäväsi musta jotain?" Aleksi esitti vastahaasteen ja nousi seisomaan. 

Ihanko oikeasti meidän piti ruveta selvittämään tätä nyrkkien kanssa? Kyllä se mulle vain sopi jos ei muuta keinoa enää ollut. Jos järkevä keskustelu ilman soraääniä oli mahdotonta, sitten meillä ei ollut muita vaihtoehtoja. 

***

Kai muutkin täällä on sitä mieltä et euroviisut oli hieman farssi :)