Is this a game?✅

Vainoharhainen..

Selasin puhelintani ja yritin sivuuttaa kaiken mitä ympärillä tapahtui. Mä aloin pikkuhiljaa ymmärtää Tommia... tätäkö arki meidän kanssa oli? Kaikki huusi toistensa päälle ja yksi yritti vain saada jotain tolkkua koko apinalaumasta.. ei silläkään helppoa ollut. Jos mun empatiakykyni olisi ollut vähääkään parempi, mä olisin tuntenut sääliä sitä kohtaan.

Niko selitti Ollille jostakin biisistä jonka se oli kuullut matkalla treenikselle ja Olli yritti esittää kiinnostunutta. Pisteet siitä et edes yritti.. Nikon kanssa sekin saattoi olla jo melko raskasta. Riippuen toki aiheesta mutta enimmäkseen. Se kun selitti asiaansa niin paatoksellisesti ettei välttämättä edes tajunnut ettei toista osapuolta napannut vähääkään sen selitykset.

Joonas jutusteli Aleksin kanssa niitä näitä ja vilkuili muhun vähästä väliä huolestunut ilme kasvoillaan. Mä toivoin et se oli vain mun typerää mustasukkaisuuttani mutta musta jotenkin alkoi tuntua siltä et Joonas ja Aleksi olivat ihastuneita toisiinsa. Tiesin itsekin kuulostavani täysin vainoharhaiselta mut siltä niiden olemus ja käytös mun mielestäni vaikuttivat. En mä toki omien tulkintojeni varaan ihan hirveästi olis lähtenyt laskemaan mutta ihastuneena sitä oma ajatusmaailma tahtoi nähdä asiat juuri niin kun vähiten toivoi. Sitä vain pelkäsi aina pahinta vaikka omasta näkökulmasta asiat olisikin olleet ihan hyvin. Tiedättehän..?

En mä sitä toisaalta voinut ihmetellä yhtään jos niin olisikin päässyt käymään.. en ainakaan sen perusteella mitä ne olivat tehneet. Toisaalta olipa Joonas jos jonkinmoista tehnyt myös Nikon kanssa eikä niiden välille milloinkaan tunteita ollut kehittynyt. Kai se vain selittyi pitkän linjan ystävyyssuhteella.. Aleksi oli melko uusi tuttavuus kuitenkin. Kai siihen oli helpompi ihastua.. uutuuden viehätystä ja sitä rataa.

Tätäkö se todella aiheutti kun tunteet toista kohtaan heräsivät? Suunnatonta mustasukkaisuutta ja pelkoa siitä et se oli kiinnostunut jostakin toisesta. Vaikka sillä ei ollut harmainta hajuakaan siitä mitä tunteita siihen kohdistui. Vaikka siihen ei ollut edes teoreettisesti mitään mahdollisuuksia... ei ainakaan mulla.

Kuinka mä saatoin olla mustasukkainen parhaista ystävistäni.. eihän mun olisi kuulunut toivoa kuin pelkkää parasta kummallekin. Tietäen mitä kaikkea Joonaskin oli käynyt läpi aiemmissa suhteissaan. Kuinka se oli luottanut toiseen täydellisesti ja antanut itsestään kaiken.. ja vasta suhteen päätyttyä saanut tietää toisen pettäneen sitä lähes puolen vuoden ajan.

Mä en todellakaan ollut mikään väkivaltainen kaveri enkä mä voinut hyväksyä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa millään tasolla mutta siinä kohtaa mun olis melkein jopa tehnyt mieli täräyttää... Joonaksen exä oli horo pahimmasta päästä.. lienee siinä syy miksi jätkästä itsestään oli tullut samanlainen.

Aleksi nojasi päänsä Joonaksen olkapäähän ja katsoi miestä paljon puhuvalla ilmeellä. Mun sielua, päätä ja ennen kaikkea sydäntä sattui. Tuo katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa... Joonas hymyili ja katsoi sitä vähintään yhtä paljon puhuvalla katseella. Siitä mä sen viimeistään näin.. Tuo sohvalla istuva mustahiuksinen mies ei koskaan tulisi olemaan mun.

Ennen kun mä tekisin tai sanoisin jotain harkitsematonta, mun oli päästävä pois täältä. Himaan mä en voinut mennä vielä.. juurihan me vasta oltiin aloitettu. Mä tiesin saavani kaikkien kyseenalaistavat katseet osakseni poistuessani paikalta mitään sanomatta mutta mä en jaksanut välittää. Siinähän tuijottivat jos ei aiemmin ollut nähnyt jonkun ryntäävän ulos täältä omiin maailmoihinsa vaipuneena.

Nousin seisomaan ja lähdin sanaakaan sanomatta ulos. Siellä mä saisin hengittää edes hetken, ilman et mä tuntisin suunnatonta syyllisyyttä siitäkin. Ja vain yhden mitättömän ihastuksen takia.. 

***

Joel raukka :(

Ja tuota... OllixAleksi stooria alkaa tippuilemaan ensi viikolla :) Siltä varalta että täällä jotakuta asia kiinnostelisi :)