Is this a game?✅

Ylläri?

Me oltiin lähdetty Joonaksen kanssa Nikolta yhtä matkaa himaan ja mietitty kumpikin tahollamme sitä, miten me oltiin päädytty molemmat Aleksiin. Kovasti mäkin olin sitä kieltänyt mieheen koskemasta ja siitä huolimatta itse mennyt tekemään sen kanssa ties mitä..

Mun muistikuvani kun ei ollut vieläkään palautunut ihan täydellisesti, joten edelleen mä taisin olla muiden armoilla. Eikä se tainnut olla kovin hyvä juttu. Ne sai mut helposti uskomaan mitä tahansa. Eikä niillä tarvinnut olla mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Onneksi mä kuitenkin voisin ikuisesti vittuilla Joonakselle siitä mitä se oli mennyt tekemään. Mä olin vahingoniloinen ihminen joten totta helvetissä mä nyt otin siitä kaiken irti. Se oli kuitenkin pistänyt vielä vähän paremmaksi kuin minä.

"Miten hitossa te päädyitte sänkyyn?" kysyin ihmeissäni.

Siitä sillä ei itselläänkään tainnut olla käsitystä. Niin järkyttyneeltä se vaikutti kuullessaan Aleksin kertomuksen tapahtuneesta. Jos mulla ei ollut juuri muistikuvia viime yöltä, ei ollut pahemmin Joonaksellakaan..

"Aleksille iski pieni laskuhumala ja mä vein sen lepäämään hetkeks" Joonas kertasi. Se ei ollut mikään yllätys siihen alkoholin määrään suhteutettuna, mitä se oli illan ja yön aikana vetänyt. Meistä kukaan ei tahtonut pysyä sen tahdissa.. se oli tainnut tulla juuri oikeaan bändiin. Ja mitä Joonakseen tuli, se oli aina ensimmäisenä jeesaamassa humalaisia ystäviään, mikä oli oikeastaan aika ihailtavaa. Eihän se koskaan kenellekään loppuviimeksi pahaa halunnut.

"Ja sä päätit laskea siltä humalan sijaan housut" tokaisin virnistäen.

Olinko mä jo muistanut mainita miten ihanaa Porkoa oli kiusata. Kerrankin kun sen pystyi tekemään puhtaalla omalla tunnolla. Tai no ei nyt ehkä puhtaalla ihan... hieman tahraisella mutta hyvällä kuitenkin.

"Paraskin puhuja" se murahti.

Totta kai. Juuri siksi mä sanoinkin. Kerrankin kun mulla oli varaa moiseen. Mitä ikinäkään me oltiin tehty, se ei ollut lainkaan niin paha kuin se mitä Joonaksen kanssa oli tapahtunut. Olkoon niin huolehtivainen kuin tahtoo.

"Parempi kun sinä" huomautin.

Joonas pyöräytti silmiään ja tönäisi mua leikkisästi. Ei se osannut edes esittää vihaista. Puhumattakaan et sitä olis voinut ottaa tosissaan. Tai en mä ainakaan enää näiden vuosien jälkeen. Ei se milloinkaan mitään pahaa ollut saanut aikaiseksi.

"En mä nyt lähtis hirveesti keulimaan silläkään mitä te teitte" se huomautti.

Enhän mä nyt tässä mitään keulinut. Vaikeahan mun oli sen enempää asiasta sanoa kun en mä siitä mitään muistanut. Ehkä sitten kun se joskus paremmin iski tajuntaan. Ei sillä et mä olisin mitään flashbackeja sen enempää kaipaillut..

"Sovitaan vaan et molemmat teki tyhmästi" sanoin hartioitani kohauttaen.

Toisaalta... olihan tässä myös se kolmas osapuoli. Ja se varmasti oli tietoinen siitä et oli tehnyt meidän molempien kanssa ties mitä. Tai niin tietoinen kun niin humalassa ollut nyt vain voi olla. Eikö se muka ollut sitten yhtään tehnyt väärin..

"Entäs Aleksi?" Joonas kysyi kuin lukien mun ajatukset.

Olihan sekin mut ei kai sitä nyt vielä voinut alkaa syyttämään yhtään mistään. Katsotaan sitten jos tämä vielä joskus toistui..

"Pitäiskö meidän järjestää sille pikku ylläri?" se jatkoi ennen kun mä ehdin sanoa mitään. Lähtökohtaisesti tuo kuulosti hyvältä mutta kun samaan lauseeseen yhdisti sanat hyvä idea ja Joonas Porko, oli katastrofi jo kulman takana väijymässä.

"Mitä sä suunnittelet?" kysyin kulmaani kohottaen.

Joonas virnisti ja avasi meidän talon alaoven. Mä astuin sisään ja se seurasi perässä. Tämä oli paska leikki jos sillä ei ollut aikomustakaan kertoa mitä se tarkoitti. Mun päättelykyky oli vuoden ikäisen lapsen tasolla, joten sillä ei tuon kanssa pitkälle menty. 

***

Onkohan Joonaksella Bad idea :))