Is this a game?✅

Ehdotuksia

Mä olin jäänyt Joonaksen luo aamupalalle ja juttelemaan niitä näitä. Mikä kiire mulla himaan olis ollut. Tyhjät seinät siellä vain odotti. Lähinnä me juteltiin siis menneestä yöstä joka oli ollut monella tapaa melko erikoinen. Ei tällainen ollut meidän kummankaan tapaista heti ystävyyssuhteen alkaessa mutta se mikä meitä kumpaakin ihmetytti, oli se ettei tämä edes tuntunut oudolta. Ihan kun se olisi tarkoitettu menemään juuri niin. Sanokaa vaan kliseeksi mutta niin se oli.

Joonas oli laittanut meille paahtoleipiä ja paistanut kananmunia sekä keittänyt lisää kahvia. Mä en yleensä juuri välittänyt aamupalasta, varsinkaan juuri herättyäni mutta en kai mä tuollaisesta voinut kieltäytymäänkään mennä. Piti kai sitä yrittää edes vähän toisen mieliksi. Vaikka mä kyllä yleensä vitut välitin siitä mitä muut ajatteli yhtään mistään. Kai se oli eri asia nyt kun oltiin frendejä. Eipä se silti sitä tarkoittanut et olis pitänyt alkaa mielistellä yhtään ketään..

"Pitäis mennä varmaan himaan.. tarvii päästä suihkuun" huomautin.

Mä asetin kahvimukin lautasen päälle ja vein ne tiskialtaaseen odottamaan sitä hetkeä kun Joonas päättäisi tarttua tiskiharjaan. Sen mäkin halusin nähdä...

"Munkin pitäis mennä" se vastasi ja toi omat astiansa mun perässä.

Se jäi seisomaan mun vierelle kuin odottaen jotain. Ehkä se venasi noin kovasti mun lähtöä.. siihen mä en kyllä ihan halunnut uskoa.

"No siinä tapauksessa kiitos aamupalasta ja nähdään" sanoin hymyillen ja painoin kevyen suukon sen poskelle. En mä välttämättä olis vielä tahtonut lähteä mut Joonas taisi vakaasti olla sitä mieltä et tämän yhteisen aamun oli nyt aika tulla päätökseen..

Käännyin lähteäkseni hakemaan loppuja vaatteitani makkarista kun Joonaksen käsi tarttui mua käsivarresta. Se sai mut kääntymään takaisin itseään kohti ja odottamaan mitä se aikoi sanoa.

"Ellet sä tahdo tulla seuraksi.." se sanoi varovasti.

En kai mä tuosta kunniasta voinut kieltäytyä. Sata kertaa mieluummin mä sen kanssa menin kuin yksin. Siellä mä kuitenkin jäisin vain haaveilemaan ja miettimään ties mitä... Joonaksen kanssa sitä vaaraa ei ollut. Jos ajatukset otti loikkaa, olipahan apukin sitten lähellä.

"Todellaki haluun" vastasin hymyillen.

Joonasta mun vastaukseni kaikesta päätellen miellytti sillä sitäkin tahtoi hymyilyttää hieman. Ja mikäs siinä olikaan ollessa. Oli mulla paskempiakin aamuja ollut. Ihan kivaa vaihtelua niihin lukuisiin inhottaviin herätyksiin tai.. no väliäkö sillä.. se oli mennyttä. Nyt oli hyvä keskittyä tähän hetkeen.

"Meidän on parasta olla nopeita koska treeniksellä pitäis olla jo tunnin päästä" Joonas huomautti. Sellainenkin paikka oli olemassa... mä olin vain tyystin unohtunut tähän aamuun. Ja edelleenkin hieman edelliseen yöhön.. se ei tainnut mun ajatuksista ihan juuri olla lähtemässä..

"No siinä tapauksessa" vastasin hymyillen ja tartuin sitä kädestä.

Tästä ei mun laskujeni mukaan ollut kuin viiden minuutin matka treenikselle ja sama viisi minuuttia saatiin kulumaan pukeutumisessa. Meillä oli siis mun huonon matikkapääni mukaan ruhtinaalliset viisikymmentä minuuttia aikaa läträtä kylppärissä. Kyllä siinä ajassa ehti vaikka mitä!

***

Menin lenkille :) Sukat kastui :( Paska stoori :(