Is this a game?✅

Läpinäkyvä

Me saavuttiin Aleksin kanssa treenikselle ja ihan turvallisuussyistä varottiin olemasta vaan liian ilmeisiä. Vaikka mun olisi tehnyt mieli tarttua sen käteen ja astella kaikkien eteen ylpeänä omastani, mä en sitä voinut tehdä. Niin me oltiin sovittu ja vasta sitten kun nuo neljä pässiä tajuaisi missä mennään, tulisi tämä kaikki ilmi.

Joko ne tajuaisivat samalla sekunnilla kun me astuttiin treeniksen ovesta sisään tai sitten me mentäis itse paljastamaan tämä jollain typerällä ajattelemattomalla teolla tai lauseella.

Mä olin juuri astumassa ovesta sisään kun Aleksi tarrasi mua ranteesta. Katsoin hämilläni pientä tarrautujaa ja hymyilin kysyvästi. Eikö me juuri sovittu että pidetään tämä salassa?

Se hymyili ja kurottautui suutelemaan mua. Ihan sama vaikka kaikki olis nähneet. Mä olin liian pilvissä tehdäkseni asialle yhtään mitään. Miten mä osaisin olla koko päivän ilman noita ihania huulia.. vieläkö ehti muuttaa mieltään?!

"Mä halusin vaan varastaa sulta pusun ennen treenejä" se tokaisi hymyillen.

Mä jäin katsomaan tyhmän näköisenä kun se paineli treeniksen ovesta sisään ja tervehti siellä odottelevia jätkiä suu korvissa. Kysykääkin vielä miksi mä olin rakastunut siihen!

Menin hetken päästä itse perässä ja jäin vain odottamaan koska joku keksi heittää ala-arvoisen kommentin kehiin. Mitä todennäköisemmin se joku tulisi olemaan Joonas. Nikolla oli kyllä toisaalta vaarallisen hyvä tutka sille jos joku oli saanut seksiä... me taidettiin olla heikoilla jäillä, vai mitä?

Ollia ja Tommia tuskin asia jaksoi sen enempää kiinnostella. Eipä nuo muutenkaan sen suuremmin puuttuneet muiden ihmissuhdekuvioihin. Omissakin oli varmasti ihan tarpeeksi työstämistä. Olisipa joku muukin tajunnut tuon...

"Mites Allun kanssa meni?" Joonas kysyi.

Se oli ehtinyt ilmaantua jo jostakin piilostaan mut nähdessään. Totta kai. Mitä tuohonkin nyt sit vastaisi... meni hyvin. Helvetin hyvin suorastaan. Ja tällä kertaa ilman suunnatonta sarkasmi latausta.

"Miten niin?" kysyin yrittäen sivuuttaa sen että olin viettänyt juuri yöni tuon kanssa.

Lähdin suuntaamaan kohti meidän pikkuista keittiötä. Sieltä mä saisin mukaani kahvia. Univelka taisi painaa jonkin verran... ihmekös tuo toisaalta. Ehkä tänä iltana uni tulisi jo hieman paremmin. Eipähän ainakaan tarvitsisi olla yksin.

"Sen piti tulla juttelemaan sun kanssa" Joonas kertoi.

Oltiinhan me toki sitäkin tehty. Monien muiden asioiden lomassa. Asioille oltiin saatu selvyys. Omalaatuisella tavalla ehkä mut sellaisiahan me oltiin. Omalaatuisia.

"Saatiin puhuttua" tokaisin.

Nappasin kahvinkeittimen yläpuolella olevasta kaapista itselleni mukin, jonka täytin Joonaksen keittelemällä myrkyllä. Sen keittämän kahvin nimittäin tunnisti aivan saatanan pistävästä tuoksusta. Se oli todella vahvaa.. musta se oli hyvä juttu. Tai sitten mä olin ehtinyt vain tottua siihen jo vuosien saatossa. Oli se ainakin parempi kuin Ollin keittämä vesilitku.. ihan kun se unohtaisi siitä kahvin kokonaan!

"Ja?" se jatkoi johdattelevasti.

Miksi ylipäätään olisi pitänyt edes seurata jatkoa? Eikö se ollut tärkeintä että me oltiin saatu puhuttua asiat kuntoon. Minusta ainakin...

"Mitä ja?" kysyin turhautuneena.

Otin kahvikupin mukaani ja lähdin suuntaamaan muiden seuraan. Ehkä Joonas osaisi pitää suunsa kiinni muiden ollessa lähettyvillä. Eihän niillä ollut tietoakaan koko asiasta. Ainakaan mun tietääkseni.

"Kai mä nyt haluun tietää miten homma jatkuu" Joonas sanoi vaativana.

Totta kai sä halusit... sen oli aina saatava tietää kaikki. Epätieto tulisi varmasti olemaan se mikä tuon miehen lopulta tappaisi. Ainut asia tässä maailmassa joka saisi vietyä siltä hengen.

"Kaikki on hyvin ja se riittää toistaiseksi" vastasin rauhallisesti.

Mä tiesin ettei siinä menisi kauaa kun tuo kaivaisi totuuden jostain esiin. Siksi mä halusin nauttia vielä pienen hetken siitä kun joku ei ollut jatkuvasti vittuilemassa tietyistä asioista tai huomauttelemassa muka liiallisesta läheisyydestä. Vaikka Joonas Porko varmasti olikin viimeinen kenellä sellaiseen olisi varaa ollut. Mä tiesin kyllä et kun kyse oli juuri musta, se tulisi aivan varmasti kuittailemaan jokaisesta pikku jutustakin. Melko varmasti se ajaisi mut siihen pisteeseen et mä olisin valmis potkimaan sen pihalle bändistä...

"Tajuatko sä edes kuinka läpinäkyvä sä oot?" se kysyi.

Mitäköhän tuo oli tarkoittavinaan? Mä olisin ymmärtänyt tuon kommentin jos mä olisin hymyillyt täällä suu korvissa ja levittänyt suunnatonta yltiöpositiivisuutta ympärilleni. Edes rakastuneena mä en ollut tuollainen...

"Mitä tarkotat?" esitin vastakysymyksen.

Suurempi työmaa tämä salailu oli kun totuuden kertominen. Eihän me asiaa siksi haluttu salassa pitää et oltais jotenkin epävarmoja tai pelättäis kuinka ne tähän suhtautui. Me kaivattiin vain hieman jännitystä elämään.

"Kyllä sä tiedät" Joonas vastasi.

Ehkä mä tiesin, ehkä en. Mutta hetken verran mä halusin nauttia siitä kun sinä pieni kiusanhenki et tiennyt joka asiasta kaikkea!

***

Uuden stoorin shipit ovat nyt selvillä ja olen tyytyväinen :)