Is this a game?✅

Kosto on suloinen

Joonas oli tyytyväisenä kuljettanut mut ja Aleksin makkariin ja ehdotellut ties mitä epämääräisiä leikkejä. Musta tuntui edelleen siltä et tämä oli haaste ennemminkin mulle kun Aleksille. En mä loppuviimeksi oikein edes tajunnut mitä tässä muka sellaista oli, mistä se ei olisi pitänyt. Sehän sai vain kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Suoraan eteensä. Eli toisin sanoen juuri sen minkä oli halunnutkin..

Enkä mä nyt oikeastaan sen suuremmin voinut valittaa vallitsevasta tilanteesta. Mieluummin mä tämän tietysti ilman Joonasta olisin tehnyt mut ei kai sitäkään voinut kieltää et ne näytti todella kauniilta toisiinsa kietoutuneina. Toistensa syleilyssä, suudelmaan syventyneinä.. kaksi pörröpääpeikkoa...

Jotka jo pidemmän aikaa oli olleet toistensa kimpussa. Ne oli antaneet jo vaatteille kyytiä ja jättäneet jäljelle enää vain boxerit. Mä olin sentään saanut niiden lisäksi pitää vielä paitani...

Mä en osannut oikein sanoa kuinka normaalia se oli et mä tunsin lievää mustasukkaisuutta katsoessani niitä. Normaalista tämä nyt tietysti oli kaukana joka tapauksessa... mutta niissä määrin kun se mahdollista oli.

Joka hetki kun Joonas kosketti sitä, mun teki mieli syöksyä väliin ja repiä ne irti toisistaan. Vaikka mä lupasin odottaa omaa vuoroani. No.. olin mä toisaalta ennenkin luvannut yhtä sun toista.

Tartuin Joonaksen sylissä istuvaa Aleksia hiuksista ja vedin sen lähemmäs itseäni. Se kohotti toista kulmaansa kysyvästi ja näytti muutenkin rahtusen harmistuneelta. Sori vaan jos mä en ollutkaan se unelmien täyttymys..

"Et sä saa pidettyä sormias erossa musta?" se kysyi virnistäen.

Oliko se aina ollut noin täynnä itseään? Mä voisin luvata et kohta se oli täynnä jotain aivan muuta. Ja sen jälkeen sille ei enää mikään muu kelpaisi. Ihan sama mitä olis tarjolla.

"Sinuna en puhuis yhtään mitään" huomautin viitaten eiliseen.

Sehän suorastaan kerjäsi mun kosketusta. Siinä sivussa paljon muutakin mut se jääköön nyt sanomatta. Sen se kyllä kieltämättä osasi.. epätoivoinen anelu kiihotti aina.

"Eipä sun tarviikkaan" se tokaisi.

Mä pyöräytin silmiäni ja työnsin sen kaulasta pidellen vasten sänkyä. Se hymyili ja kohotti kulmiaan merkitsevästi. Voitko lopettaa tuollaisen?! Mun teki mieli vain läpsiä sitä poskelle kuin halpaa huoraa. Sellaiselta se kyllä vaikuttikin..

Vedin siltä boxerit jalasta ja katsoin hetken sen innostuksesta kiiluviin silmiin. Myöhäistä alkaa enää tässä kohtaa väittää että tämä olisi ollut kenellekään mikään opetus... me kaikki oltiin yhtä helvetin kiimaisia ja haluttiin tasan yhtä ja ainutta asiaa.

"Kontillesi siitä" määräsin samalla vetäen omia boxereitanikin alas.

Hetken se katsoi mua kyseenalaistaen mutta totteli sitten mun käskyä ja kävi sängylle nelinkontin. Se näytti niin alistuneelta et mä en voinut kuin hymyillä.. juuri sitä se tarvitsikin. Alistamista...

"Jos mulla olis nyt ruoska, mä löisin sua" murisin sen korvaan kumartuessani sitä vasten. Mä pystyin miltei näkemään sen huulille nousseen hymyn. Se taisikin pitää hieman rajummista otteista. Ja mullehan se kelpasi.

"Kyynärpäät alas" jatkoin käskyttelyä.

Sitä ei pahemmin näyttänyt kiinnostelevan mun käskyni. Harmi.. olis kannattanut miettiä kaksi kertaa. Tai sit ihan vaan tehdä niin kuin mä sanoin.

Tartuin sitä hiuksista ja vedin rajusti taaksepäin. Sen yllättynyt henkäys tavoitti varmaan vierestä katsovan Joonaksenkin, joka vain hymyili tyytyväisenä.

"Tottele saatana" käskin uudelleen.

Päästin irti sen hiuksista ja kuinka ollakaan se oli jo seuraavassa hetkessä mun käskemässä asennossa. Niin sitä pitää...

Laskin käteni sen alaselälle ja sain sen liikkeeni voimasta päästämään tyytyväisen henkäisyn. Sehän kuulostikin hyvältä... ja näytti vielä sata kertaa paremmalta.

Vierestä kuuluva kilahdus sai mut siirtämään katseeni Joonakseen. Se hymyili tyytyväisenä käsirautoja pyöritellen. Mitä se niillä aikoi..? Tai se nyt varmaan oli aika ilmeistä mutta ei niillä tässä kohtaa käyttöä ollut. Eihän?

"Joel, ikävä tuottaa pettymys mut me haluttiin saada pieni kosto eilisestä ja se ei toista panemalla toteudu" Joonas sanoi. Sen sanat tosiaan oli pettymys.. ne taisi antaa selityksen käsiraudoille mutta ei silti poistanut sitä tosiasiaa et mä olisin halunnut viedä aloittamani homman loppuun.

Vetäydyin vastahakoisesti kauemmas Aleksista ja tein tilaa Joonakselle. Se puolestaan hyökkäsi Aleksin kimppuun ja veti sen käsiraudoilla kiinni sängynpäätyyn.

Se katsoi Joonasta hämillään eikä tainnut saada oikein itsekään tilanteesta kiinni.

"Tämä olkoon oppitunti siitä et meidän kanssa ei leikitä" se tokaisi virnistäen ja lähti etsimään vaatteita päälleen. Kieltämättä mä olin hieman pettynyt. Mutta kostosta tämä kävi ihan hyvin. Siinäpä oli sitten yksinään sidottuna sänkyyn.. pitäisi muistaa ainakin et ens kerralla keskittyy vaan toiseen meistä tai vaihtaa suosiolla Nikoon..

***

Sellanen pieni kostotoimenpide :)