Is this a game?✅

Se yksi ja ainoa

"Huomenta!" Aleksin iloinen ääni kuului eteisestä.

Joonas huuteli sille vastauksensa mutta mä pysyin vaiti. Se katsoi muhun merkitsevästi ja nousi paikaltaan. Et varmasti jätä mua tänne yksin sen kanssa!

"Mä meen röökille, saatte jutella rauhassa" se sanoi ja lähti omille teilleen.

"Haista paska" murahdin sen jo kadottua näköpiiristä.

Kuulin sen puhuvan Aleksin kanssa jotain ja sitten se jo kolauttikin oven kiinni perässään. Olisin mäkin voinut pinkasta röökille... ehkä se olis helpottanut oloa.

"Hei" Aleksin ääni kuului ovelta.

Mä käänsin katseeni sen hymyileviin kasvoihin ja yritin taikoa väkinäisen hymyn omillekin huulilleni. Se todella oli yrittämisen arvoista. Ei se niin kovin kaunista ollut mut kuinka hiton typerää se sitten olis ollut et mä vaan olisin tuijottanut sitä huulet täysin viivana. Ihan kun se olis jotain pahaa tehnyt. Jotain muutakin kun siis sen että sai mut tuntemaan sellaisia tunteita joita mä olin tietämättäni yrittänyt hukuttaa koko ikäni.

"Hei" vastasin hiljaa.

Se katsoi mua odottavasti, ihan kuin mun olis pitänyt pyytää se peremmälle. Ihan yhtä oikeutettu se tänne oli omine lupineen tulemaan kun me kaikki muutkin.

"Saanks mä pusun?" se kysyi hymyillen ja asteli mua lähemmäs.

Mun sydän hyppäsi kurkkuun ja kädet alkoi taas hiota. Mikä helvetti sen läsnäolossa sai mut tällaiseksi?! Mä vihasin tätä tunnetta yli kaiken.. jos vain joku tiesi miten siitä pääsi eroon, mä olin enemmän kuin valmis istumaan alas ja kuuntelemaan. Kuvitelkaa.... minä!

"M-miks?" kysyin kun en muutakaan suustani ulos saanut.

Hymy Aleksin huulilla leveni ja se pudisteli päätään. Se tarttui mua kädestä ja veti ylös tuolilta. Mä katsoin sitä hämmentyneenä kun se kietoi kätensä mun ympärille ja painoi huulensa mun omille. Joko tämä panikoiminen vois jo pikkuhiljaa helpottaa...

"Koska mä tykkään susta ja sun pusuhuulista" se tokaisi hymyillen.

Anteeks mistä? Mun huulet oli kuin kaksi paperinpalasta toisiaan vasten. En mä ollut Porko... sillä oli kadehdittavan paksut huulet.

"Ai meinaat sä että..?" sanoin hiljaa.

Näpräsin hermostuneena sen hupparin hihaa ja varoin vahingossakaan katsomasta sitä silmiin. Pelkkä ajatuskin sai tuskahien juoksemaan pitkin selkää. Mä en halunnut hikoilla nyt!

"En mä ois ehdottanut mitään treffejä jos en olis susta kiinnostunut" se sanoi.

No tuo helpotti sentään... mä mietin vaan et miten hitossa se oli sitten päätynyt tekemään Joonaksen kanssa mitä sitten oli tehnytkään jos kerran oli ollut kiinnostunut musta...

"Jos sä oot koko ajan ollut musta kiinnostunu niin miks sä sit Joonaksen kanssa.." kysyin varovasti. Ulos tilannetta paenneen blondin mielipiteen asiaan mä kyllä tiesin mutta... no, ehkä mä vaan en sitten tajua mistä bromancessa on kysymys..

"Juttu on niin et mä oon kiinnostunut siitäkin" se sanoi.

Mun silmät suureni järkytyksestä... mä olin toki jo aikaisemmin ollut aivan kujalla mutta nyt mä olin sitten ilmeisesti kierinyt jo tieltä ojan pohjalle. Mä en tajunnut vähääkään...

"Mutta eri tavalla kun susta" se jatkoi.

Mä en välttämättä halunnut tietää enää yhtään enempää. Me oltiin toki läheisiä Joonaksen kanssa mut ei sentään niin läheisiä et oltais seurusteltu saman henkilön kanssa samaan aikaan. Se oli jo sairasta...

"Mä en taida haluta edes tietää" sanoin hiljaa.

Mä en halunnut olla kenellekään toinen... jos mä en pystynyt antamaan sille sitä mitä se suhteelta halusi, sitten mä en voinut kuin kiittää ja kumartaa. Mä halusin olla se yksi ja ainoa.

"Joel.." se sanoi tarttuen mua kädestä.

Mä huokaisin syvään ja pakotin itseni taas katsomaan sitä silmiin. Mulla oli paljon parempi olo kun mä en tiennyt tästä vielä mitään. Mieluummin mä otin paniikinomaisen hikoilun ja stressin kuin tämän..

"Mulla ei pitkään aikaan oo ollut kenenkään kanssa yhtä luontevaa kun Joonaksen" se sanoi. Olisko tuon pitänyt muka auttaa jotain? Jos sen kanssa oli niin luontevaa, pitikö mut sitten sotkea siihen mukaan. Jos mä olin tässä kerran ainoa jolla oli tunteet mukana. Yksi helvetin pelinappula vain...

"Mut mä en myöskään oo pitkään aikaan tuntenut ketään kohtaan samoin kun sua nyt" sen sanat sattui syvälle sydämeen. Kiva kuulla et se tunsi samoin mutta se riitti vallan mainiosti et se oli kiinnostunut myös Joonaksesta. Mä en halunnut pilata meidän ystävyyttä tällaisella..

"Ei sillä oo mitään merkitystä" sanoin huolettomasti ja riuhtaisin käteni irti sen otteesta. En mä halunnut vaikuttaa siltä et olisin osoittanut mieltäni asian suhteen... mä en vaan yksinkertaisesti kestänyt sitä ajatusta et mun kumppanilla olis mun lisäksi joku toinen. Eikä kuka tahansa toinen vaan Joonas Porko...

"Älä sano noin" se sanoi harmistuneena.

En mä sille valehdellakaan halunnut. Tämä olis muutenkin mennyt aivan liian vaikeaksi. Turhaa draamaa vain.. enkä mä halunnut asettaa meidän ystävyyttä sen draaman tulilinjalle.

***

Tulin ilmottamaan että olen hengissä tankotunnin jäljiltä :) Pitkästä aikaa, joten luulin että kuolen :)