Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 10

Raivo, suuttumus, viha. Puhdas, silkas viha. Se lymysi syvällä ajatuksissani katsoessani tytön silmiin. Puristin käsiäni nyrkkiin, ja mieleeni ilmestyi kuva. Minä iskemässä keskelle nuoren tytön kasvoja. Veri roiskahtaisi lattialle, sormilleni, seinille.

Halusin lyödä häntä. Halusin nähdä hänen kärsivän, halusin kuulla hänen kiljuvan kivusta, anovan minua lopettamaan.

Hän oli ansainnut sen.

"No", aloitin toruvalla äänelläni. "Voi, minkä teit", huokaisin, mutta hymähdin lopulta.

"Sussa riittää sisua", naurahdin. Vähän turhankin paljon, lisäsin mielessäni.

Tyttö katsoi minua kyyneleiden täyttämillä silmillä.

"Oliko mun säännöt jotenkin ylimalkaiset?" Katsoin häntä odottavana ja ravistelin vaaleita hiussuortuvia pois silmiltäni.

"Mä kysyin jotain!" Potkaisin jalkani lattiaan tytön jalkojen juureen, minkä vuoksi hän säikähti ja sulki silmänsä.

"Jos mä jumalauta kysyn sulta jotain, sä huora vastaat!" Kyyneleet tipahtelivat hänen poskilleen raivokkaammin.

Tuhahdin turhautuneena. Tyttö oli säälittävä.

"Voi pieni", tartuin tyttöä leuasta. Hän avasi silmänsä yhtäkkisestä kosketuksesta. "Säästä kyynelees myöhemmälle. Sä todella tarviit niitä kohta."

Hän riuhtaisi päänsä kosketuksestani. Nauroin. Peräännyin pari askelta ja viitoin häntä seuraamaan.

"Seuraa", komensin ja jatkoin matkaa tytön huoneelle päin. "Ja varotuksen sana: mä pyydän vaan kerran nätisti."

En kuullut tytön liikkuvan, joten vilkaisin taakseni. Hän vain katsoi minua peloissaan. Hän oli kuin kangistunut kauhusta.

"No?" Kysyin. "Mikä huolettaa?" Pakotin kasvoilleni niin säälivän katseen kuin suinkin, mutta se muuttui pian hymyksi ja sitä kautta nauruksi.

"Tuu vaan", rohkaisin, vaikka mittani alkoi olla pikkuhiljaa täynnä. "Voin pitää sua kädestä, jos sua pelottaa", hymyilin ja lähestyin häntä. Ojensin käteni hänelle ja kallistin päätäni.

"Kai sä muistat millanen mä oon, jos mua ei totella?"

Tyttö ei vastannut.

"Etkö? Pitääkö mun verestää sun muistia?" Ystävällisyyteni loppui siihen. Tartuin häntä käsivarresta ja kiskaisin ylös.

"Me mennään nyt tonne makkariin. Matkalla sinne sä saat luvan oppia puhumaan."

Raahasin häntä käytävää pitkin makuuhuoneeseen.

"Ei, ei, ei! Anteeks! Anteeks, anteeks, anteeks!" Hän parkui.

"Sori", virnistin ja heitin hänet huoneeseen. "Myöhästä."

Kuulin tytön vingahtavan kivusta, kun hän tömähti ikävästi sängyn kulmaan.

"Tiiätkö mikä olis hauskaa?" Kysyin samalla kun kävelin valkoisen laatikoston luokse ja vedin toisiksi ylimmän laatikon auki. Johtoja siisteissä nipuissa ja siinä vieressä juuri se mitä etsinkin.

"Hah! Mä muistelinki et nää olis täällä!" Iloitsin voitonriemuisesti ja nappasin pari kappaletta nippusiteitä hyppysiini.

Käännyin takaisin tytön puoleen.

"Nii, tiiätkö mikä olis hauskaa?" Toistin saman kysymyksen uudestaan ja astelin takaisin hänen luokseen.

Nostin tytön vapisevan kehon syliini ja viskasin sängylle kuin nuken. Purin toista nippusidettä hampaideni välissä samalla kun sidoin hänen toisen kätensä sänkyyn. Vielä toinen käsi, ja olin valmis.