Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Prologi

"Hei, anna niitä helvetin nappeja!"

Kovaääninen nauru kaikui pienessä pubissa. Melu tuntui vain kasvavan, ja ihmisiä valui sisälle jatkuvasti kellon madellessa eteenpäin. Ilma oli tunkkainen alkoholista ja riehuvasta ihmismassasta. Oli vaikea hengittää. Pöydillä lojui kaikkea suurista tuopeista pieniin shottilaseihin.

Missään ei näyttänyt olevan tilaa. Oli vain yksi nuhjuinen pöytä, joka ei kelvannut kenellekään. Pöytä oli pubin takana, melkein nurkassa. Istuessani alas tajusin, miksi kyseinen pöytä ei kelvannut muille.

Vieressä istui joukko miehiä, jotka olivat heittämällä kovaäänisimpiä.

"Mistä sä edes sait nää?!" Lisää naurua. Ryhmä oli kuin suoraan tuskafestareilta. Nahkatakit, rasvaiset hiukset, kajaalit. Kaikki suoraan kuin rock-yhtyeestä.

Harkitsin jo vaihtavani paikkaa. Sen verran heidän epäilyttävä käytös häiritsi minua. Ketkä juhlivat keskellä viikkoa noin rankalla kädellä?

"Etkö sä uskalla vetää näitä?"

"Ei sulle käy vittu mitään!"

Porukan puhe ja käyttäytyminen alkoi ahdistamaan minua. Olin jo nousemassa ylös, ja aikeissa kävellä baaritiskille, mutta miehet nousivat ylös ennen minua. Vahva alkoholin haju lehahti ympärilleni, mutta huomasin kuitenkin huokaisevani helpotuksesta.