"Cecilia, tajuutko sä mitä helvettiä sä menit tekemään?!" Niko karjui minulle. Hänen äänensä oli hengästynyt, mutta sitäkin vihaisempi. Siinä paistoi ahdistus, joka sekoittui vihaan.
Hän tarttui hiuksiini ja riuhtaisi pääni ylös maasta.
"Jos joku saa tietää tästä, me ollaan iha vitun isossa kusessa!" Hänen vihreät silmänsä paloivat.
En voinut laittaa hänelle vastaan. En jaksanut edes puhua. Maailma ympärilläni pyöri jatkuvasti. Kylmä asfaltti tuntui vajoavan alaspäin kehoni alla.
Toivoin vain, että maa olisi nielaissut minut sisäänsä niiltä sijoiltani.
Olin jo hyväksynyt kohtaloni. Hän tulisi satuttamaan minua monta kertaa pahemmin, jos pistäisin vastaan. Niin siinä aina kävi. Pääsin helpommalla, jos olisin hiljaa ja tottelisin.
"Meiän on pakko päästä takasin ennen ku Porko tulee himaa", Aleksi hätisti Nikon sormet irti tukastani ja tarttui olkapäihini.
Hän kiskoi minut liian nopeasti ylös. Päässä heitti huolella ja olin oksentaa uudestaan. Kenties olisin osunut Aleksin kengille tällä kertaa.
Mustahiuksinen mies nosti katseensa minuun. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja tiputtivat vesipisaroita. Aleksin kulmat olivat kurtistuneet hieman ja nenä nyrpistetty.
"Pystyks sä kävelee?" Hän kysyi. Miehen ääni ei kuulostanut huolestuneelta, pikemminkin hätiköivältä. Aleksilla oli kiire päästä takaisin asunnolle.
Pudistin päätäni heikosti.
Aleksi huokaisi syvään. Hän hivutti käden polvieni alle ja toinen käsi kiertyi selkäni ympärille. Hetken kuluttua Aleksi nosti minut rintakehäänsä vasten.
Aleksin vaatteet olivat läpimärät, mutta mies huokui lämpöä. Kiersin käteni hänen niskansa ympärille ja painoin pääni varovasti hänen rintaansa vasten. En jaksanut panna vastaan. En vain jaksanut. Hän oli minulle tarpeeksi juuri tällä hetkellä. En tulisi saamaan parempaa kohtelua loppupäivänä, se oli vuorenvarmaa.
Hän ja Niko lähtivät hiljaisuuden vallitessa kävelemään kohti Joonaksen kotia.
Tunsin kyynelten valuvan pitkin poskiani.
Tämän ei ollut pitäny päättyä näin. Heidän ei olisi pitänyt saada minua kiinni. Miksi en ollut jaksanut kauempaa?
Olin säälittävä. Vittu olisi pitänyt mennä hakkaamaan jonkun kotiovea ja karjua: tulkaa auttamaan! Ehkä joku olisi tullut. Ehkä olisin nyt turvassa.
En voinut kuin ajatella, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin. Pienikin muutos ja koko lopputulos olisi aivan erilainen.
Olin toiminut taas ihan helvetin primitiivisesti.
Ehkä miehet olisivat pidätetty, jos olisin huutanut. Olisi pitänyt mennä kauppaan tai jonnekin paikkaan, joka olisi täynnä ihmisiä.
En kuitenkaan ollut tehnyt niin.
Miksi en? Ajatus tuntui tällä hetkellä niin rationaaliselta. Se suorastaan ilkkui minulle, kun en ollut keksinyt sitä silloin, kun siitä olisi ollut jotain hyötyä.
He olivat rökittäneet minut vittu taas.
En pysynyt perässä laskuissa. Olin hävinnyt niin monta kertaa. Olin tehnyt hyviäkin siirtoja, siitä ei voinut olla eri mieltä, mutta vaikka tein kuinka hyviä siirtoja tahansa, miehet pistivät paremmaksi. Joka kerta.
Kuusi vastaan yksi oli epäreilu jako, katsoi sitä mistä vinkkelistä tahansa.
"Mä oon yllättyny, et sä pääsit näin pitkälle", Aleksi totesi rikkoen hiljaisuuden.
ESTÁS LEYENDO
Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts
FanficTyömäärä: [Lind - 70%] [Annel - 30%] Lukioikäinen Cecilia Metsola kidnapataan kuuden miehen toimesta maaliskuisena yönä. Hän on tuskaisan monta päivää ja kuukautta teljettynä neljän seinän sisään. Jopa lukuisten pakoyritystenkin jälkeen hän löytää i...
