Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 28

Pyyhkäisin ikkunankuivaimen siivousliinaan ja vetäisin lastalla vielä kerran lasia. Pyyhkäisin hikeä otsaltani ja pudotin välineet takaisin saaviin.

Katsoin juuri pestyä ikkunaa ja ihastelin lopputulosta. Nyt lasista näki hyvin talviset maisemat, ja asunnossa tuoksui raikas pesuaine. Suomeksi sanottuna ihan vitun epäterveellisille kemikaaleille, mutta minusta tuoksu oli miellyttävä.

Joonas oli tänä aamuna tyrkännyt pesuvälineet kouraani ja ohjeistanut minut pesemään kaikki kämpän ikkunat. Palkkioksi sain tehdä kaapista löytyvillä aineksilla jotain mielekästä ruokaa. Ja sehän vain passasi. En ollut syönyt tuntikausiin suupalaakaan, joten vatsassani todella tuntui pahalta. Ja päässä välillä heitti, etenkin silloin, kun nousin seisomaan keittiöjakkaralle ja astuin takaisin alas.

"Mä oon valmis", ilmoitin sohvalla istuvalle Joonakselle, joka nosti katseensa puhelimestaan.

"Noni, hyvä", Joonas virnisti tyytyväisenä. Hän selkeästi nautti siitä, että sai orjuuttaa minua niin paljon kuin halusi. Mutta oikeastaan en edes valittanut. Mieluummin minä tein jotain kuin makasin lukittuna sänkyyn ja tuijotin tyhjää seinää tunnista toiseen. Ja mitä iloisempi Joonas oli, sen paremmin minulla meni.

"Vie vaan noi kylppäriin ja ala sit tekee safkaa. Eikä mitään temppuilua tai mä raiskaan sut", Joonas virnisti ja laski katseensa puhelimeensa. "Ja ne karpalolonkerot ja siiderit siellä ylähyllyllä on sulle. Juo millon vaa tekee mieli", hän vielä lisäsi. Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja raahasin ruhoni kylpyhuoneeseen.

Kaadoin pesuvedet viemäristä alas, asetin vadin väärinpäin ammeeseen kuivumaan ja valutin kuituliinoista enimmät myrkyt pois. Asettelin ne ammeen reunalle kuivumaan ja pesin vielä käteni.

Nojasin lavuaariin ja tuijotin itseäni peilistä. Silmäluomeni roikkuivat silmilläni väsyneinä. En ollut saanut nukutuksi kunnolla vieläkään, kun näin joka vitun yö painajaisia niistä kamalista hetkistä. Kehoni ei ollut palautunut kokemuksistani yhtään. Kipu tuntui jokaisessa raajassani ja solussani.

Kaivoin jääkaapista paketin kanaa ja laskin paistinpannun levylle. Taputin puista paistinlastaa käteeni samalla kun odotin, että Joonaksen induktioliesi kuumenisi. Minulla oli ihan kiljuva nälkä.

Katseeni kiersi ympäri huonetta. Keittiö oli siisti, totta kai, olinhan sen juuri eilen siivonnut lattiasta kattoon.

Silmäni kiinnittyivät Joonaksen seinällä roikkuvaan Muumi -kalenteriin. Olin aina vähän väliä ihastellut kalenterin kuvituksia. Ne olivat samalla tyylillä piirretty kuin Tove Jansson itse aikoinaan. Mustavalkoisia ja aavistuksen tuhruisia. Rakastin niitä ja rakastin Joonaksen kalenteria.

Tajuntaani iski vasta nyt kalenteria katsellessa, että oli jo maaliskuu.

"Joonas", aloitin varovasti. Hän murahti sohvalta merkiksi että kuunteli. "Monesko päivä nyt on?"

"Kahestoinen maaliskuuta", hän vastasi.

Puristin suuni tiukaksi viivaksi.

Se ei tarkoittanut mitään muuta kuin yhtä asiaa. Olin ollut täällä ihan pian viisi kuukautta ja täyttäisin ylihuomenna kahdeksantoista. Pyörähtäisin täysi-ikäiseksi, aikuiseksi täällä helvetissä tuon saatanan kanssa.

***

Aamu oli ollut tänään sateinen ja inhottava. Joonas oli ollut entistä kireämpi työkiireidensä takia ja oli komentanut minut hommiin heti herättyään. Hän oli käskenyt Aleksin vahtimaan minua, kun oli itse joutunut lähteä jonnekin Joelin kanssa.

Olin tehnyt Joonakselle aamupalan. Totta kai, eihän hän laiska paska mitään arkisia asioita enää osannut tehdä itse. Tai mitä suotta tekemään, kun oli ihan oma orja käytössä. En ollut tiennyt heillä olevan näin kurja elämä. Niistä oltiin puhuttu aina vain koulussa historian tunneilla, mutta nyt ihan oikeasti itsekin olin sellainen. Seksiorja, työorja, mitä vain Joonas minäkin päivänä sattui tarvitsemaan.