Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 18

Huoneen ovi riuhtaistiin auki. Sisään harppoi joukon ensimmäisenä Joonas huulet irvessä, silmissään hullunkiilto. Heti Joonaksen perässä tuli Aleksi; mustahiuksisen rokkarin perässä Joel, Tommi, Olli ja viimeisenä Niko. Hän veti makuuhuoneen oven kiinni astuessaan sisään. Aleksin silmät kohtasivat omani. Hän ei hymyillyt. Hänen sinisissä silmissään oli jotain outoa. Hän ei ollut surullinen, ei iloinen, ei oikein mitään, mutta samaan aikaan hänen katseessaan oli jotain.

Huone oli yhtäkkiä täynnä. Joonas istui vierelleni, aivan kiinni lantiooni. Kylmät väreet ravistelivat koko kehoani. Halusin pois, pois Joonaksen luota, pois Aleksin luota, pois heidän kaikkien luota. Minun oli pakko päästä pois. Huone tuntui kutistuvan ympärilläni. Ei ollut tilaa hengittää kunnolla.

Joel istui sängyn laidalle, jalkojeni viereen. "Onks sulla mitään hajuu, mitä nyt tulee tapahtumaan?" Joelin katse lävisti minut. Vereni hyytyi. Hän tuijotti sinisillä silmillään suoraan sieluuni. Tunsin itseni paljaaksi, alastomaksi hänen edessään. Pudistin päätäni, vaikka tiesin täsmälleen, mitä hän tarkoitti.

"Eikö mitään ideaa? Säälittävää", Joel sylkäisi kasvojani kohti.

Sulla vitun mulkku ei oo yhtään mitään hajua vittu yhtään mistään. Mä tiiän tasan tarkkaan, mitä te saastaset hirviöt aiotte tehä!

Aleksi istui Joelin vieressä sängyn laidalla. Hänen katseensa oli nauliintunut vuorostaan vieressäni odottavaan Joonakseen.

Ne on suunnitellu jotain. Ihan varmasti on. Ei helvetti.

Heidän takanaan Niko nojasi seinään Tommi vierellään. Olli istuutui sängyn toiselle laidalle, ikkunan viereen. Minut oltiin piiritetty.

"Aleksi, se ilmotus", Joel käski. "Sä saat kans kunnian puhua."

Aleksi käänsi katseensa Joeliin ja vain nyökkäsi. Hän kaivoi taskustaan rypistetyn katoamisilmoituksen ja puhelimensa.

Joel nyökkäsi vieressäni istuvalle miehelle. Joonas kaivoi jotain taskustaan. En ehtinyt nähdä, mitä hänellä oli, kun Joonas jo hivuttautui aivan iholleni. Yritin päästä mahdollisimman kauas miehestä, mutta turhaan. Joonas laski kätensä olkapäälleni ja veti minut kylkeään vasten. Halusin huutaa hänelle, käskeä menemään kauemmas. Mitä vain, jotta Joonas jättäisi minut rauhaan.

Kiltti, mene pois.

Jotain ohutta ja kovaa painautui kaulaani vasten. Sydämeni hyppäsi kurkkuun, kun tajusin, mikä se oli. Joonas piteli punaista mattoveistä nyrkissään. Hän oli painanut sen kylmän terän vasten kaulaani, valmiina vetämään valtimoni auki. Valmiina näkemään kuinka vereni tahri kaiken. Hänen kätensä, veitsen, seinät, lakanat, ihan kaiken. Joonas vittu nauttisi siitä. Hänen kehonsa tuotti serotoniinia nähdessään vereni käsillään.

"Yksikin ääni susta ja sä huora oot vainaa."

Ajatukseni eivät olleet enää selkeitä. Pakokauhu oli ottanut suurimman vallan. Nielaisin yrittäessäni työntää päätäni kauemmas terästä. Mitä kauemmas työnnyin, sitä kovemmin Joonas painoi. Tuntui kuin en olisi pystynyt hengittämään kunnolla. Haukoin henkeä, yritin kaikkeni, jotta saisin happea kunnolla. En saanut pyörtyä. En tosiaankaan saanut.

"Nolla, neljä, viis...", Aleksin ääni kantautui korviini, kun hän alkoi hiljaa lukea numerosarjaa ja näpytteli sitä yhteystietoihinsa.

"Ei kiltit, älkää —"

"Saatana, montako kertaa sulle huora pitää sanoo?! Sä oot hiljaa, ellei sulle puhuta!" Terä painautui kovemmin vasten kurkkani. "Mä varotan sua. Yksikin äännähdys ja mä vedän sun valtimot auki." Kyyneleet kirposivat silmiini. Ne alkoivat valua poskiani pitkin ja tippuivat rinnalleni.