Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 11

En pystynyt kuin itkemään. Purin märkää liinaa suussani ja toivoin, että kaikki kipu loppuisi. Mitään muuta en halunnut. Sen oli loputtava. En kestänyt sitä enää. Toivoin että olisin menettänyt tajuntani. Missä tahansa muualla oli parempi kuin täällä. En sietänyt sitä enää. En kyennyt siihen.

"Porko!"

Kova pauke tunkeutui hiljaiseen asuntoon. Jähmetyin sängynpohjalle. Joonas suoristui ja käänsi katseensa kohti eteistä. Joku koputti ulko-oveen aggressiivisesti. Joonas nousi yltäni, ja tuntui pienen ajan siltä kuin voisin taas hengittää.

"Joonas!" Ulko-ovea hakattiin entistä kovemmin.

Nyt pystyin tunnistamaan äänen. Vereni hyytyi. Ymmärsin, ettei rangaistukseni ollut vielä ohi.

Ei kiltit, menkää pois.

"Mikä helvetti toi juttu oli?!"

"Joonas, pääskö se karkuun?"

"Onks sulla mitään ideaa, mitä sä oot menny tekemään?" Näin pitkähiuksisen miehen astuvan sisälle pieneen asuntoon. Makuuhuoneesta oli suora näköyhteys eteiseen.

"Päästitkö sä sen karkuun?" Hän jatkoi. Joelin ääni oli kuin jäätä. Se kylmetti ilman ja jätti vain pimeyttä jälkeensä.

"Vittu se ämmä ei ehtiny paeta, sain se kiinni —"

Joonas ei ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun Joel iski nyrkkinsä keskelle tämän naamaa.

"JOONAS, TAJUATKO SÄ MITÄ SÄ MELKEIN MENIT TEKEMÄÄN?!"

Joel tarttui Joonaksen puseron rinnuksesta ja painoi lyhyemmän miehen vasten eteisen seinää kovakouraisesti. Joonas kirosi, mutta se hukkui Joelin äänen alle.

"SULLA OLI YKSI TEHTÄVÄ. TASAN YKSI! JA SÄ SAATANA MELKEIN PILASIT KAIKEN! TAJUATKO SÄ, MITÄ OLIS VOINU KÄYDÄ?!"

Joonas sylkäisi verta maahan suustaan ennen kuin aloitti: "Joel, mä vittu tiiän! Mä rankaisin sitä! Se ei ehtiny ku rappuun —"

Pitkä blondi tarttui Joonaksen hiuksiin ja käänsi tämän pään omansa tasolle.

"Ei ehtiny ku rappuun?! Rappukäytävään?! Ulos sun kämpästä?! IRTI SIITÄ VYÖSTÄ, JOHON SE OLI SIDOTTU?! Se olis voinut pilata kaiken! Ja se olis ollu vaan ja ainoastaan sun syytä! Kaikki minkä eteen me ollaan raadettu duunii, olis ollut turhaa, jos se olis ehtiny ulos!"

Joelin ote kiharasta hiuspehkosta tiukentui. Joonas tarttui käsillään Joelin ranteisiin yrittäen vapautua hänen otteestaan. Joel heitti Joonaksen pois seinältä. Kiharahiuksinen mies käytti hetken hakiessaan tasapainoaan. Se hetki riitti Joelille. Hän potkaisi Joonasta, joka kaatui lattialle. Joel tarttui tämän olkapäistä estäen Joonasta nousemasta ylös.

Joonas nosti katseensa ja tuijotti pitkähiuksisen miehen hyytäviä silmiä. "Joel, mä vannon sulle. Se huora ei pakene enää. Se ei ees ajattele pakoa enää. Mä tein sen sille selväksi." Joonaksen toinen silmä nyki hieman ja oikea poski oli veressä. Sitä valui pitkin hänen vaaleaa ihoa kohti sängen peittämää leukaa, josta se tippui harmaalle paidalle. Joonaksen suu oli noussut vääristyneeseen hymyyn.

Joel nousi seisomaan koko pituuteensa. Hänen oikea kätensä oli painettu nyrkkiin, valmiina antamaan Joonakselle uuden iskun. Hänen rystysensä olivat veressä. Joel näytti kauhealta. Hänen pitkät hiuksensa olivat sekaisin, hyytävän siniset silmät paloivat ja hän näytti siltä kuin olisi valmis murhaamaan edessä makaavan miehen, ellei lyhyin joukosta olisi asettunut heidän väliin.

"Musta tuntuu, et Joonas tajus jo", Niko nosti kätensä Joelin eteen kuin pitäen tätä aloillaan. "Sen hakkaaminen ei muuta mitään."

Joel riuhtaisi käden pois edestään.