Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 19

Järjestelin tärisevin käsin nuotteja erivärisiin mappeihin. Kurkussani tuntuva möykky kiristi ja puristi joka puolelta. Se melkein tukki hengitystieni. Maailma tuntui sumuiselta ja utuiselta. Ihan kuin katselisin sitä harson läpi.

Siistin paperipinkkaa kädessäni ja yritin tunkea sitä mustaan mappiin. Siinä luki isolla UMK ja se sisälsi valmiita erilaisia versioita meidän kisabiisistämme. Minut oltiin pakotettu järjestelemään kaikki UMK:hon liittyvät lippulappuset siitä hyvästä, että olin hävinnyt viime viikon baarireissulla venäjän ruletin, jota me olimme pelanneet tuliaseen sijaan tequilalla. Olin lähtenyt itsevarmana mukaan pelaamaan sillä ehdolla, että häviäjä tekisi seuraavan viikon paperityöt. Olin hävinnyt kohtalokkaasti, ja tässä sitä oltiin.

Mapin sisäpuolella olevien pidikkeiden lukko oli lujasti kiinni. Yritin venkslata sitä auki, mutta tuloksetta.

"Vittu saatana!" Karjuin. Tartuin molemmin käsin mappiin kiinni ja viskoin sen voimalla seinään. Korvissa soi ja mappi levähti maahan.

Laskin pääni käsiini ja huokailin raskaasti. Vittu kun vitutti. Huumeet olivat ihan loppu. Kertakaikkisen loppu. Tarvitsin lisää, en voisi elää millään ilman.

Hieroin naamaani niin kauan, että silmissäni alkoi tuntua pahalta. Ponnistin itseni ylös pöydän äärestä ja kipitin olohuoneen lipastolle. Päätäni särki ja koko kehoni vapisi, kun avasin ylimmän vetolaatikon. Matematiikka oli aina ollut minun henkilökohtainen akilleen kantapääni, muttei tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä huomatakseen, että laatikko oli tyhjä. Se suorastaan huusi tyhjyyttä.

Tämä ei käynyt päinsä. Paiskasin laatikon takaisin kiinni. Laudat kolisivat yhteen, mikä edesauttoi päänsärkyäni. Painoin päätä käsiini, ja ärräpäät sen kuin tulvivat suustani. Potkaisin lipastoa edessäni, kun viha kävi sietämättömäksi. Kuulin, kun siistiksi järjesteltyjen laatikoideni sisällöt menivät täysin sekaisin. Tavarat levisivät ja kolahtelivat pitkin laatikkojen seinämiä.

"Perkele!" Huusin, paiskasin vessan oven auki ja tömähtelin sisään.

Peili edessäni heijasti minulle kuvan nuhjuisesta, nuoresta miehestä. Kiharat, blondit hiukset pursuivat yli mustan hatun alta. Silmäpussit olivat jo sairaalloisen kokoiset. Silmät roikkuivat päässä ja iho oli kalmankalpea. En ymmärtänyt, miten olin saanut itseni tällaiseen kuntoon. Asian pelkkä ajatteleminenkin puistatti.

En miettinyt kahta kertaa, kun nostin oikean nyrkkini pystyyn ja iskin sen suoraan lasista läpi. Peili hajosi tuhannen pillunpäreiksi, ja käteeni iski tajunnanräjäyttävä kipu. Irvistin ja näin kuinka veri tippui rannettani pitkin lattialle.

Avasin äkkiä hanan ja työnsin vuotavan käteni valuvan veden alle. Väänsin hanan niin kylmälle kuin mahdollista tyrehdyttääkseni haavan. Kipu sumensi silmäni.

"Helvetti!"

Sammutin hanan, kun enin veri oli huuhtoutunut veden mukana viemäriin. Rullasin vessapaperia kuivaamaan kättäni. Viha kasvoi sisälläni, kun näin rikkinäisen peilin vessani peilikaapissa.

Voi vitun vitun vitun vittu.

***

Uhmasin pakkasta ja otin käteni pois taskusta vilkaistakseni puhelimen kelloa.

3.26

Neljä minuuttia vielä.

Soitin vanhalle ystävälleni Hannekselle peili-episodini jälkeen. Hän oli ollut minun diilerini jo aikapäivien ajan. Oikeastaan olimme olleet hyviä kavereita jo yläasteelta saakka. Hän oli ollut minulle silloin kuin veli. Ja sitä hän oli vähän edelleen.