Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 33

"Miten voi olla, et Joonaksen jääkaapissa on enää pelkät valot?" Niko huokaisi ja paiskasi oven kiinni. Hän nojasi viereiseen keittiötasoon ja kaivoi kännykkänsä esille. "Porko saa kyllä kuulla pari valittua sanaa tästä", hän naurahti.

Istuin ruokapöydän edessä. Meidän oli tarkoitus tehdä lounasta. Tai no, minähän sen ruoan olisin lopulta valmistanut, ja miehet olisivat seisoneet vieressä käskyttämässä.

Aleksi ja Niko olivat jääneet kanssani Joonaksen kämpälle. Kiharahiuksinen mies itse oli lähtenyt todella vastahakoisesti Joelin mukaan. Hän oli väittänyt, ettei tarvinnut mitään helvetin lastenvahtia. Hän oli pärjännyt tarpeeksi hyvin tähän asti, joten pärjäisi yksin jatkossakin.

"Ja vittu jos toi huoranpenikka päättää karata, mä oon ainoo, joka antaa sille samalla mitalla takasin!" Joonas oli räyhännyt. Aleksi oli väittänyt hänelle naama pokerina, etten ollut yrittänyt mitään hänen seurassaan.

Puolet bändin jäsenistä olivat katsoneet häntä ootko tosissasi -ilmeellä.

Lopulta Joonas oltiin kumminkin saatu suostuteltua lähtemään.

Aleksi istui vakiopaikallaan minua vastapäätä. "Me voitais käydä kaupassa hakee jotain", mustahiuksinen mies totesi.

Niko nosti katseensa ylös. "Mä en oo lähössä kauppaan ton lutkan kaa", hän painotti sanaa lutka. "Jos jotain tapahtuu, mä oon eka joka saa siitä paskaa niskaan", hän tokaisi.

"Sit sä voit mennä yksin, mä jään tänne Cecilian kaa."

Suuni puristui ohueksi viivaksi. Olisin ilomielin lähtenyt miesten mukaan. Joku vastaantulija olisi voinut jopa huomata, ettei kaikki ollut hyvin.

Näytin eilisen takia hirveältä. Kurkkuni ympärillä oli punainen, selvästi erottuva jälki. Siitä erotti liian hyvin, mitä oli tapahtunut. Naamani oli täynnä kuivunutta verta ja haaleita mustelmia. Puhumattakaan selästäni. En halunnut nähdä sitä omin silmin, mutta kivun perusteella se oli kaikista pahin.

Kaksikko alkoi kovaan ääneen väsäämään ostoslistaa Nikolle. Nojasin pöytää vasten ja käänsin katseeni eteistä kohti. Se oli niin lähellä. Vapaus oli niin lähellä. Tielläni seisoi vain ja ainoastaan Niko ja Aleksi.

"Noista me saadaan tehtyy jotain safkaa", mustahiuksinen mies totesti. Brunette nyökkäsi hänelle ja katosi eteiseen.

Äänistä päätellen Niko veti mustat maiharit jalkaansa ja kiskoi takin päälleen. Hän huikkasi heipat ovelta ja sulki sen perässään.

Ovi napsahti lukkoon.

"Sä saat sillä välin hoitaa noi tiskit pois", mustahiuksinen mies veti tuolin alleen. Hän käänsi katseensa kohti minua. "Joonas ei tuu olee mielissään, jos löytää kämpän yhtä sotkusena ku illalla."

Valuin yhä alemmas tuolillani. Tiesin, että olisin päässyt helpommalla, jos olisin vain noussut ylös ja hoitanut tehtävän. Niin olisin tehnytkin, jos edessäni olisi istunut Aleksin sijaan Joonas.

Tiesin mitä tapahtuisi, jos en tottelisi kiharahiuksista blondia, mutta Aleksi oli ihan eri tarina.

"Toi ei ollu kehotus. Se oli käsky", Aleksin ääni oli tiukka. Hän teki selväksi, ettei minulla ollut vaihtoehtoja.

Vittu nyt taas.

Nousin hitaasti ylös ja harpoin parilla askelleella keittiön tiskialtaan viereen. Likaiset pannut ja keittiöveitset komeilivat pöydällä.

Huokaisin syvään.

Kuuma vesi höyrysi altaassa. Vilkaisin keittiön ikkunasta ulos. Siellä oli harmaata. Taivas oli pilvien peittämä.