Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts

Luku 24

Tärähdys tuntui kropassani läpikotaisin Joelin päästäessä irti. Yritin saada putoamisen hallintaan, mutta olin jo lattialla ennen kuin olin ehtinyt reagoida mitenkään.

Nousin ylös täriseville jaloilleni.

Joel seisoi ulko-oven edessä. Hän oli hurjistunut. Hänen siniset silmänsä paloivat, ja hän oli vetänyt molemmat kätensä nyrkkiin. Joel suorastaan tärisi raivosta. Raivosta minua kohtaan.

Ei vittu mä oon pulassa.

Pakokauhu valtasi minut kokonaan. Yritin etsiä katseellaani ulospääsyä. Ainoa tie oli Joelin takana, ovi visusti lukossa.

Hän marssi muutamalla suurella askeleella luokseni.

Yritin päästä pois Joelin läheltä, mutta jalkani eivät liikkuneet. En pystynyt paeta. Olin liimautunut lattiaan.

"Sä helvetti saat maksaa sun teoista! Sä tuut kärsimään. Mä vittu laitan sut kärsimään niin paljon, et pian sä rukoilet nopeeta kuolemaa! Sä et tuu selviimään ku koira veräjästä siitä mitä sä teit Joonakselle, vittu!"

"Joel, mä pyydän —", en ehtinyt edes sanoa lausetta loppuun, kun kipu iskeytyi kasvoilleni.

Hänen nyrkkinsä osui naamani, ja menetin juuri saamani tasapainon. Lensin kovalle lattialle voimalla.

"Mä pyydän. Älä vittu oo naurettava! Joonas on helvetti ensiavussa sun takias!"

Kipu kasvoillani ei hellittänyt. Se tuntui vain kasvavan. Oliko Joelin lyönti rikkonut joitain luita? Tunnustelin naamaani varovasti. Posket olivat kunnossa. Nenästäni vuoti verta ja sen varsi tuntui oudolta

Ei kai se voinu oikeesti murtuu noin helposti?

Samassa Joel harppoi vierelleni ja tarttui hiuksiini kovakouraisesti. Huusin kivusta ja yritin repiä hänen käsiään pois, mutta Joelin ote ei löystynyt.

"Tää on vittu Joonakselta!" Hän huusi lyödessään minua uudestaan ja uudestaan.

En voinut muuta kuin rimpuilla ja itkeä hänen vahvassa otteessaan. Anelin miestä lopettamaan. Joel ei hetkahtanutkaan. Huutoni menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

"Lopeta! Joel kiltti, lopeta! Mä tajusin jo! Mä en yritä enää mitään! Mä oon pahoillani! Emmä tarkottanut puukottaa Joonasta!" Itkin. "Mä teen mitä tahansa, mitä sä haluat, lopeta, jooko", nyyhkin ja yritin saada hiukseni pois tämän kourasta.

Raavin Joelin rannetta, työnsin hänen kättään pois. Yritin kaikkeni, jotta hän vain päästäisi hiuksistani irti.

Ei tästä tuu mitään! Mä tuun kuolemaan tätä menoa. Jos Joel ei vittu lopeta, se hakkaa mut kuolemaan.

"Sä muka pahoillas?! Älä naurata mua!"

Tunsin helpotuksen leviävän ympäri kehoani, kun paine päänahassani helpottui. En ehtinyt iloita siitä kovin kauaa, kun Joel iski uudestaan, tällä kertaa suoraan rintakehääni.

Parkaisin ja suustani roiskui verta parkettilattialle. Kolautin itseni seinään  ikävästi. Se oli kuitenkin ongelmistani pienin.

Tunsin kasvojeni vuotavan verta vain enemmän ja enemmän. Suussanikin maistui veri. Huulet olivat turvonneet, ja kasvoni olivat runneltu.

Ei enää. Ei kiltti enää.

En pysynyt iskujen perässä. Tunsin seinän hatarasti selkäni takana ja Joelin jalkojeni päällä.

"Joel, lopeta...!" Yritin sopertaa vaaleahiuksiselle miehelle. Hän ei kuunnellut minua. Hän ei kuunnellut aneluitani, ei itkun sekaisia pyyntöjäni, ei yhtäkään äännähdystä, joka karkasi huuliltani.