Raskas musiikki raikui pienessä huoneessa. Se täytti koko asunnon ja varmasti rappukäytävän myös.
En kuitenkaan tunnistanut kappaletta, joka nyt huusi Nikon kaiuttimesta.
En voinut tehdä muuta kuin istua aloillani. Kaikki neljä raajaa oli sidottu tiukasti tuoliin. Olin yrittänyt repiä kaikin voimin, käyttää painetta hyväksi ja kiertää käsiäni irti. Mutta vaikka kuinka yritin, nippusiteet eivät antaneet periksi.
Kumpikaan miehistä ei katsonut minuun päinkään. He tiesivät, etten olisi päässyt suuntaan enkä toiseen, vaikka olisin yrittänyt.
"Mihin Porko tarttee näin paljon sitruunahappoa?" Lyhyt brunette naurahti etsiessään mausteita keittiönkaapeista.
Aleksi tiskasi astiavuorta lyhyemmän miehen kaivaessa ruoka-aineita pöydälle.
Miten mä pääsen pois?
Yksi asia oli varma. Tarvitsin toisen miehistä avaamaan siteet. Muuten en voisi yrittää yhtään mitään.
Jos mä pyydän, et meen vessaan — joo ei. Aleksi seisois siinä vahtina koko sen ajan.
Se oli kylläkin ainoa tilanne, jossa he suostuisivat päästämään minut irti, mitä tähän hätään keksin. Oliko minulla muka muita vaihtoehtoja?
Huokaisin hiljaa.
Tällä menolla olisin täällä vielä ensi vuonnakin. Oli pakko keksiä jotain. Nyt.
"Mä tartten sen pannun sit ihan just", Niko totesi samalla kun pilkkoi kasviksia.
"Mä pesen sen seuraavaks."
"Mun pitäis päästä vessaan", sanoin Aleksille.
"Etkö sä nää, et mulla on kädet täynnä?" Hän ei edes kääntynyt minua kohti. Aleksi tarttui paistinpannun kahvaan ja jatkoi työtään.
"Mutta ku pakko päästä", intin vastaan.
Aleksi huokaisi syvään ärtyneenä. Hän kuivasi kätensä pyyhkeeseen, nappasi keittiösakset ruokapöydältä ja marssi luokseni. Mustahiuksinen mies avasi nippusiteet muutamalla leikkauksella ja repi minut ylös tuolista.
Aleksi talutti minut kylpyhuoneen ovelle.
"Pistä sit vauhtii."
Livahdin nopeasti sisälle ja lukitsin oven.
Okei, mieti.
Aleksi seisoi aivan oven ulkopuolella, pystyin tuntemaan hänet. Niko sen sijaan laittoi ruokaa ja kuunteli jotain raskasta musiikkia.
Kaikista raskain hevimetalli vaikeutti keskittymistä todella paljon. Se peitti suurimman osan äänistä alleen.
"Allu, mä tarviin sen pannun nyt!" Nikon huusi keittiöstä.
"Vittu nyt, mä en pääse!" Aleksi karjui brunetelle takaisin.
"Kylläpäs pääset! Jos se huora istuu paskalla siellä, nii ei se kolmessa sekunnissa pääse mihinkään!"
Aleksin askeleet lähtivät pois vessan oven luota.
Aivan kuin Jumala olisi juuri siunannut minut.
En ajatellut enää mitään.
Tilaisuus oli nyt. En aikonut heittää sitä menemään.
Tartuin ovenkahvaan ja vedin kylpyhuoneen oven auki.
Aleksi tai Niko, kumpikaan ei keskittynyt minuun. Pidempi heistä tiskasi paistinpannua, johon oli pinttynyt ruokaa. Brunettea ei edes näkynyt käytävältä katsoen. Äänistä päätellen
hän kuitenkin oli keittiössä.
CZYTASZ
Young Blood, Bad Guys and Broken Hearts
FanfictionTyömäärä: [Lind - 70%] [Annel - 30%] Lukioikäinen Cecilia Metsola kidnapataan kuuden miehen toimesta maaliskuisena yönä. Hän on tuskaisan monta päivää ja kuukautta teljettynä neljän seinän sisään. Jopa lukuisten pakoyritystenkin jälkeen hän löytää i...
