"The last step before death"

19 . Slowly but surley 3/3

Noni sit vika jatko osa yähä🥹
----------------------------------------------
*Isabella*
"Joel, jutellaanko?" Yritin kysyä Joelilta. Tuo vastasi kielteisesti ja jatkoi puhumista tuon brunen tytön kanssa.

"Vittu" mumisin hiljaa. Aby istui vasta päätäni ja katsoi minua hieman huolissaan.

Joelilla oli aikomus nousta ylös mutta nappasin tuota hihasta. "Mitä vittua" Joel tiuskaisi ja veti otteeni hänestä irti. Tuo pyöritteli silmiään ja lähti brunen kanssa kohti keittiötä hakemaan juotavaa. Toivon mukaan.

Nousin ylös ja lähdin kohti ulko-ovea. Muo vitutti ihan suunnattomasti. Ärsytti tuon ruskea hiuksisen olemus tällä hetkellä.

*Aby*
Isabella lähti juuri ulko-ovea kohti, en lähtenyt aivan heti perään.

Joel palasi tuon brunen kanssa, uudet juomat käsissään. "Missä Isabella on?" Joel kysyi kulmiaan kohottaen.

Nousin ylös hieman horjahtaen. "Vittu mieti" tiuskaisin tuolle. "Häh?" Joel sanoi edelleen tuo kysyvä ilme naamallaan.

"Sä vittu oot koko illan vältelly hälle puhumista, et vastaa, et huomio, mikä vittu suo risoo" Sanoin tiukasti. "Voi vittu nyt" Joel sanoi ja lähti kohti ulko-ovea.

*Isabella*
Istuin terassille rööki kädessä. Olin vain hiljaa ja mietin taas että miksi tämä menee aina näin. Ovi avautui ja itse mestari Joel käveli ovesta, pamautti oven kiinni ja käveli minua päin.

"MITÄ VITTUA NYT TAAS" Joel ärähti minulle. "No mitä?" Sanoin tässä vaiheessa vielä rauhallisesti.

"MIKS SE ON SULLE VITTU ONGELMA ETTÄ PUHUN MUIDEN KANSSA?" Joel jatkoi ja mulla alkoi mennä hermot tähän käytökseen. En jaksaisi yhtään enempää tänä iltana.

"VITTU AINA SAMA ASIA JOKA VITUN IKINEN KERTA, TULLAAN JONNEKKIN MINNE SINÄ HALUAT, OKEI SE ON FINE MUT SE ETTÄ VÄLTTELET MUO, ET JUTTELE JA NIIN EDESPÄIN?" Räyhäsin tuolle kuin viimeistä päivää. Mulla meni oikeasti hermot. Aina sama juttu.

"VOI VITTU SUN KANSSAS" Joel ärähti ja meni sisälle ovet paukkuen. Aivan kuin 5-vuotias kakara jonka äiti sanoi että hän ei saa karkkia.

Kyyneleet jollain tasolla kantautuivat silmiini. Tämä varmaan johtui osittain humalasta, koska ei tämä yleensä näin pahasti satu.

*Aby*
Näin kuinka Joel käveli takaisin ulkoota, tuon katse oli täynnä tietämättömyyttä, ärsyyntymistä ja vihaa. Osaan lukea ihmisiä todella hyvin. Minun taitoni.

Tuosta katseesta jo näki että ulkona oli käyty riita. Kipusin Joonaksen vierestä ylös ja kerroin palaavani pian. Tuo nyökkäsi hymyillen ja lähdin kipittelemään kohti ulko-ovea.

Heitin kenkäni jalkoihin ja avasin oven. Näin Isabellan istumassa yhdellä tuoleista, meikit levinneenä, itkemisestä kosteat kasvot ja tyhjä katse.

"Isbee" mutisin ja kaappasin tuon halaukseen. Tuo halasi minua hennosti takaisin. "Mitä se sano?" Kysyin hiljaa.

Isabella selitti koko tilanteen minulle. Kuuntelin ymmärtävästi ja yritin auttaa. Polettelimme hermo röökeijä ennenkuin palaisimme hetkeksi sisälle.

Suunittelimme menevämme meille. Ottaisimme Porkon mukaan, tuo oli juonut itsensä aivan kiitettävään kuntoon enkä halua että tuo soittaa minua hakemaan aamulla, kun on herännyt puskasta.

"Ootko valmis?" Varmistin Isabellalta ennenkuin avasin oven. "Joo" tuo vastasi jonka jälkeen heitimme kenkämme eteiseen ja lähdimme kohti samaa nurkkaa missä sama porukka hengasi.

Kaikki istuivat omilla paikoilla. Joel katsoi meitä mulkoillen ja huokaisi raskaasti. Tuo taisi olettaa että sanoismme hälle jotain. Mutta ei. Selitin Jessikalle tilanteen ja tuo sanoi että hekin lähtisivät pian Ollin kanssa Ollille päin.

"Rakas" kuiskasin porkolle. "Mm?" Tuo mutisi puoli unessa. "Lähetään" sanoin tuolle. "Joo" tuo sanoi hiljaa ja aukaisi silmät. Tuo yksi blondi katsoi todella oudosti, katsoi jo aijjemmin. Autoin Porkon ylös ja pitelin tuota kiinni. Isabella oli hakenut keittiöstä parit matka juomat jonka jälkeen palasi luoksemme. Joel katsoi meitä sellaisella mitä vittua ilmeellä.

Tuo odotti kai että ottaisimme tuon mukaan tai että edes sanoismme jotakin. Mutta näin oli tällä erää parempi. "Mitä vittua" Joel vielä huudahti, se kuului hennosti koska musiikki pauhasi niin kovaa.

Kävelimme meille päin, matkassa kesti suhteellisen kauan koska minun poikaystäväni Joonas Porko oli juonut itsensä tuhannen humalaan joten jouduin taluttamaan häntä.

Juttelimme kuitenkin samalla Isabellan kanssa kaikesta mahdollisesta paskasta niinkuin yleensä.

Raskaan matkan jälkeen pääsimme meille. Talutin Joonaksen suoraan sängylle ja autoin tuota riisumaan hupparin ettei tuo paahtuisi kuoliaaksi.

Ennenkuin Porko nukahti tuo viellä kuiskasi humalaisena hiljaa "rakastan suo" vastasin tuolle samoin ja painoin pusun tuon otsalle tuon hymyillen hennosti. Käänsin katseeni Isabellaan ja kysyin haluaisiko tuo syötävää tai juotavaa. "Juotava ois iha jees" tuo sanoi.

"Tuol huoneen nurkas on Redbull lava ota siitä monta haluut" Sanoin hymyillen tuolle.

Lainasin Isabellalle mustaa t-paitaa ja shortseija. Itselläni oli yllä nyt t-paita ja ruutu-yö housut.

Poistimme meikkejämme meikki-pöytäni äärellä kuunnellen aivan hiljaisella jotain deep musaa. Tuskin Joonas siihen heräisi.

Tungimme lukuisia rasvoja, seerumeita ja sen sellaista kasvoilemme. Otimme myös hauskoija kuvia kikatellen ilmeillemme. Humala tosin auttoi tähän mukaan. Jossain kohtaa menimme vain nukkumaan koska väsymys alkoi kantautua harteille.

Sain kunnian nukkua keskellä. Oi kuinka ihanaa. Olin sivuttain pois päin Porkosta, jossain kohtaa tunsin Joonaksen kädet etsimässä vyötäröltäni paikkaa, johonkin siihen ne jäivät lepäämään ja tuo blondi mumisi jotain. Hymyilin itsekseni.

*Joel*
Lähdin jo aikoija sitten koti-bileistä. Vitutti, ärsytti ja jollain tapaa masensi!
Illan piti oikeasti mennä siten että kun lähdemme olisin mennyt Isabellalle yöksi. Olisin saanut nukkua tuon vierellä. Mutta ei. Nyt olin kotona yksin neljän valkoisen seinän sisässä, itsemurha yksiössäni. Oli muuten hiljaista mutta linnut lauloivat. Suljin ikkunani en jaksanut kuunnella tuota vituttavaa ääntä juuri nyt.

Pyörin sängyssäni levottomasti jonkun aikaa, mietin jopa että laittaisin Isabella viestin että missä tuo edes on. Enhän minä sitä tiennyt. Mutta päätin olla sitten laittamatta

Kiemurtelin ahdistuneena sängyssä kunnes ajattelin Isabellaa nukkumassa vieressäni. Rauha valtasi kehoni ja jossain kohtaa ajatukset vain hävisivät. Tuli jotenkin omalla tavalla hiljaista. Jossain kohtaa vain nukahdin.

"Minä rakastan näitä
Iltojani kanssans sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja
Silmiämme pyyhimme ja
Helppo huominen on unohtaa
Oomme taas kuin kaksi lasta
Jotka aikoinaan
Puolivahingossa lähti
Samaa tietä kulkemaan"

----------------------------------------------
Pahoittelut jo Walmiiks kirotus virheistä, en jaksa läpi lukee mut täs nyt tää 3/3 olkaa hyvät 😎

Tää ei oo mikää baras mut so.