"The last step before death"

46 . Alive until she kills.

Vaik Aby puhuu sen äitinkaa viroo kirjotan nää tänne Suomeks ettei teijje tarvi minkää kääntäjänkaa säätää:,D
_____________________________
Aby :

"VITTU MIKS MÄ EDES IKINÄ HANKIN SUT!" Äitini huusi minulle umpikännissä. "En tosiaan tiedä, ei ehkä olis kannattanu!" Vastasin tuolle. "NO EI VITTU OLIS!" Tuo jatkoi räyhäämistä. Kello oli vittu kolme yöllä.

"SÄ TEET KAIKESTA NIIN PALJON VAIKEAMPAA, SUN EI OLISI IKINÄ PITÄNYT EDES SYNTYÄ!" Kuulin. Tunsin kuinka silmäni alkoivat kostua. Tästä tulee mieleen yksi minun ja äitini parinvuoden takainen riita. Tiedän että aamulla tuo on taas pyytämässä minulta anteeksi.

"Ihan sama" totesin tunteettomasti vaikka oileasti tunsin, tunsin paljon erillaisia tunteita. Tunsin paniikin taas valtaavan kehoni.

"puhelin puhelin puhelin" hoin etsien puhelinta sängystäni. "Joonas joonas joonas" jatkoin sanomista yrittäen etsiä Joonaksen puhelin numeroa tärisevin käsin. Sitten löysin ja soitin.

"mhm rakas onks kaikki hyvin?" Joonaksen uninen ääni kuului puhelimeen. "Ei ei ei ole!" Sanoin itkien. "mitä tapahtuu?" Joonaksen paniikkinen ääni kysyi. "Mä, mä haluun tulla sinne!" Sanoin itkien. "joo lähe tulee, mä tuun vastaan!" Joonas sanoi ja kuulin puhelun välityksellä kuinka tuo nousi sängystä.

Minulla oli vain ruutuyö housut ja t-paita. Lähdin hiljaa astumaan portaita alas. Olin jo eteisessä. Kunnes."MINNE NEIDILLÄ ON MATKA?" Äitini huusi. Olin hiljaa. "VAI SEN JOONAKSEN LUO?" En vastannut.

"EI TÄMÄ VOI MENNÄ NIIN ETTÄ AINA LIVAHDAT PAIKALTA ETKÄ OTA VASTUUTA!" Kuulin.

"MIKSÖHÄN MÄ LIVAHDAN PAIKALTA? KOTONA ON AIVAN PASKAA OLLA KUN SÄ OLET PAIKALLA! JA MITEN MÄ 16V OTAN YHTÄÄ MISTÄÄ YKSIN VASTUUTA? OISIT VITTU KASVATTANU PAREMMIN!!" huusin tuolle aivan täysiä. Puin kengät. Asutuin ovesta ulos ja paumautin sen kiinni. Lähdin juoksemaan pihasta pois.

Kun pääsin vihdoin koti pihasta kauemmas yritin hengittää ja rauhoittua. "Vittu!" Manasin itsekseni tilanteelle.

-
"rakas!" Joonas huudahti ja lähti juoksemaan minua päin. Tuo otti minut heti halaukseen.
"Ei mitään hätää mä olen tässä kaikki on hyvin" Joonas sanoi. Painoin pääni tuon olalle. Olin hiljaa. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. "Aby ihan rauhassa, hengitä.." Joonas jatkoi rauhoitteluani.

Kun en enään ollut niin hysteerisessa tilassa ja olin hieman rauhoittunut Joonas kysyi.
"Mitä tapahtu?" Tuo kysyi samalla kun lähdimme kävelemään tuon kämpille.

"Vittu äiti taas sekos ja joi liikaa.. ihan samaa mitä ennenkin, mut.." yritin selittää. Joonas kuunteli ymmärtäväisenä ja otti minua kädestä. "Mut mitä?" Joonas kysyi.

"Tällä kertaa se oli jotenkin paljon tosisempi ja ihankun se ois tarkottanu mitä se sano.." kerroin Joonakselle. "Mikä vittu sitä vaivaa!" Joonas huudahti. "Mä en tosiaan tiiä se on vitun sekasin se tarvii apua!" Sanoin Joonakselle.

"Sun pitäs fr jo muuttaa omilles, etsä voi asua tuolla.. ei tollasta vittu kukaa kestä" Joonas totesi. Komppaan tätä ideaa. "No niin pitäs" sanoin.

-

Joonas avasi koti ovensa oven minulle ja päästi sisälle. Kipitin suoraan tuon blondin pörröpään huoneeseen. Joonas käveli perässäni. "Saanko jonkun sun hupparin?" Kysyin. "Tottakai ota minkä haluut" Joonas sanoi osottaen vaatekaappiaan. "Thanks!" Sanoin ja otin kaapista collage paidan, sellaisen musta valkoisen ruutu paidan, otin sen koska se oli ihan helvetin pehmeä ja tuoksui Joonakselta.

Joonas makoili jo sängyllä, kiipesin sängylle tuon viereen. Tuo veti minut aivan kiinni itseensä ja painoi pusun hiuksieni sekaan. Painoin pääni tuon rintakehälle ja etsin sille hyvää asentoa, kun se löytyi huokaisin syvään.
"Onks sul parempi olo?" Joonas huolehti. "On." Hymähdin tyytyväisenä. Joonaksen luona on aina hyvä olla. "Kiitos kun oot täällä aina muo varten" sanoin Joonakselle. "Tottakai" Joonas sanoi silittäen selkääni. "Mut muista että mäkin oon täällä aina kun tarviit" kerroin Joonakselle totuuksia. "Muistan" Joonas hymähti.

"Hyvää yötä, rakastan suo.." sanoin. "Hyvää yötä mäkin rakastan suo.." tuo blondi kiharapää sanoi.

________________________________