"The last step before death"

41 . Little Roadtrip 3/3

Joonas

Heräsin vituttavaan ääneen, herätys ääni. Se oli Joelin herätys.

Lähtisimme siis tänään takaisin Ouluun, kello oli Jotain puoliseitsemän, me tänään siis vain ruokkisimme kanat ja kukot jonka jälkeen lähtisimme Ouluun. Koska täältä on suhtkoht pitkämatka takaisin, katsoin kuinka Joel nousi sängystä ja veti hupparia päälleen, tuo ravisteli Isabellaa hennosti ja kuiskasi 'kahville ja röökille?" Johon Isabella vastasi myöntävästi. 'Mäki voisin tulla!" Hiiskaisin kaksikolle. Kieltämättä aamukahvi ja rööki maistuisi.
"Tuu ihmees!" Joel sanoi kun oli saanut puettua sukat.

Yritin päästä Abyn otteesta herättämättä tuota, mutta tuloksetta.
"Mhm?" Aby mutisi. "Meen kahville ja röökille, voit kyl jäädä nukkuu" selitin tuolle uniselle olennolle. "Eeeiih! Kyl mäkin sit tuun" Aby sanoi haukotellen, Aby painoi pusun poskelleni jonka jälkeen veti jonkun mustan ison hupparin päällensä.

Tässä vaiheessa Joel oli saanut Isabellankin ylös sängystä, nousimme itsekkin ja lähdimme noiden perässä tekemään aamukahveja.

Jätimme Ollin ja Jessikan nukkumaan.

"Tossa" totesin Abylle kun olin saanut tehtyä tuolle kahvin, "kiitos hupsu" tuo sanoi, hymyilin tuolle.

"Mennää" Joel totesi ja lähti johdattamaan meitä ulos.

Joonas istui tuolille ja minä tuon syliin, sillä ulkona oli talon edessä vain kaksi tuolia, "no tule sitten" Joel sanoi pyröitellen silmiä, Isabella istui tuon syliin. Siinä me sitten istuimme ihan rauhassa, poltellen röökeijä ja juoden kahvia.

"Meijjen pitäs varmaan syöttää noi kanat, ja alkaa lähtee" Isabella totesi naputellen Kahvimukiansa. "Joo" Aby totesi tuolle.

Suunittelimme että hakisimme jossain kohtaa sitten ruokaa kaupasta niin ei tarvitse täällä enempää sotkea.

Jätimme Ollin ja Jessikan nukkumaan joten he säästyivät kanoijen ruokkimiselta.

-
Kanat oli ruokittu, sotkut siivottu, Olli ja Jessika herätetty, joten nyt lähtisimme. Kello oli nyt siis puolikahdeksan.

"Alettaisko lähtee?" Joel kysyi. "Joo" vastasin tuolle väsyneesti ja lähdimme kaikki kohti autoa, kunhan ensin kaikki valot oli sammutettu.

Istuimme kaikki autoon, tiedän että minun ja luultavasti Abyn kohdalla tämä automatka menisi nukkumiseen.

-

Aby

"joo heippa, kiitos kyydistä!" Totesin muille koska minut heitettiin ensimmäisenä kotiin reissumme jälkeen. Lähdin tallustamaan kotiovea kohti. Avasin oven ja hieman tunkkainen mutta tavallaan turvallinen haju kantautui nenääni, henkäisin syvään. "Moi!" Huudahdin. "Älä huuda!" Äitini krapulainen ääni kaikui jostain puolen taloa. Tuhahdin turhautuneena ja laahustin huoneeseeni.

Huoneeni oli kuin kaatopaikka, vaatteet lattialla, roskat ympäri huonetta, sänky petaamatta. Muutenkin yleisesti todella tunkkainen haju. Kävelin vaivalloisesti huoneeni ikkunalle ja avasin sen.

Kai tämä pitäisi siivota nyt.

-
katselin puhdasta huonettani, vein roskat, lakaisin pinnat, petasin sängyn, keräsin vaatteet ja vein ne pyykkiin.

"Noni!" Totesin itselleni ääneen urakan jälkeen. Ajattelin että voisin tänään mennä Joonakselle yöksi. Tiedän hyvin että juuri vasta näimme ja huomenna olisi maanantai, mutta voin ihan hyvin mennä Joonakselta kouluun.

Vetäisin hupparin päälle koska ulkona alkoi jo olla oikeasti aika kylmä.

Pakkasin reppuuni huomisten aineitten kirjat, meikit ja lääkkeet.

Nappaisin pöydältäni kuulokkeeni, yhdistin puhelimeeni ja laitoin soittolistan pyörimään.

Laahustin rappuset alakertaan ja olin menossa kertomaan äitille menoistani, mutta tuo oli sammunut sohvalle. Inohon tunne valtasi kehoni ja lähdin ripeästi helvettiin talosta.

Tiedättekö välillä unelmoin vain normaalista perheestä. Äitistä joka tekisi ruokaa ennenkuin tulen kotiin, äiti joka kertoisi kuinka paljon rakastaa ja välittää. Isästä joka ei huutaisi tai olisi väkivaltainen. Olisipa edes sisaruksia kehen turvautua, mutta toisaalta en halua että kukaan muu joutuisi kokemaan sitä mitä minä koen.

Kävelin kaikessa rauhassa katulamppuijen pienen heikon valon alla.

-
Koputin juuri Joonaksen kotioveen ja odottelin että tuo pörröpää tulisi avaamaan oven. Kuulin jonkun kolahduksen ja arvelin sen olevan Joonas.

Joonas avasi oven, tuolla oli päällään yli isot musta-punaiset ruutuyö housut ja paita oli jäänyt jonnekkin matkanvarrelle. Joonaksen hiukset sojottivat pörröisinä minne sattuu. "Nukuiksä?" Hymähdin. "Mmh joo" Joonas mutisi unisena.

Kävelin pari askelta lähemmäs tuota hattarapäätä ja kaappasin tuon halaukseen. "Voi rakas" Joonas huokaisi minulle ja halasi minua takaisin. "Tuu sisälle tääl on aika kylmä" Joonas sanoi ja vetäisi minut taloon sisälle.

Menimme Joonaksen huoneeseen.

Joonas asettui makuulleen sängylleen ja minä hajareisin tuon päälle. "Oot ihan höpsö kun sun hiukset sojottaa joka suuntaan" sanoin Joonakselle pitäen käsiäni tuon vatsalla. "Mut oot silti söpö" lisäsin tuolle hymyillen. Joonas hymyili ja piteli käsiään lantiollani. "Mulla on huomenna bänditreenit, haluuksä tulla?" Joonas kysyi. "Tottakai mä haluun" sanoin hymyillen.

Nojauduin makaamaan Joonaksen päälle, niin että olin aivan lähellä tuon kasvoja. "Tiesiks että sul on tosi nätit silmät, ja et sun posket on tolleen tosi söpöt.. ne on jotenkin erillaiset kun muiden" henkäisin tuolle. Joonaksen kasvoille levisi iso lempeä hymy. "En tienny, mut nyt tiiän"

Joonas hiveli yhdellä kädellä selkääni, se hieman kutitti mutta tuntui silti ihanalta. "Jääks yöks?" Joonas kysyi. "Joo kyl mä aattelin jos käy?" Kerroin suunitelmastani.
"Tottakai" Joonas hymähti ja suuteli minua.

Nyt laskeuduin kokonaan Joonaksen päälle ja upotin naamani tuon kaulalle.
"Sä oot kyl ihan höpsö" Joonas totesi haukotellen. "Ai mitenniin?" Hymähdin tuolle. "Oot vaan höpsö, silleen kivalla tavalla höpsö" Joonas totesi. "Ajjjaa" naurahdin tuolle.

"Muistaks sillon kun me tutustuttiin siel bileis ja nukuttiin ekaa kertaa yhes, nii kännis jotai sanoin sulle et öitä emo boy?" Kysyin Joonakselta huvittuneena.

"Joo kyl mä muistan ja sit sanoin suo psykopaatiks" Joonas naurahti.
"Oot psykopaatinkaa yhes, miltä tuntuu?" Kysyin hymyillen. "Hyvältä" Joonas totesi voitonriemuisena.

"Mieti et ollaan oltu kohta puolvuotta yhessä" Joonas ihmetteli ääneen. "No niinpä, mieti jos en olis ikinä tullu sinne bileisii" vastasin Joonakselle.

"Kyl mä oisin sut jostain haalinu käsiini" Joonas hymähti. "Oot vaan niin jotenkin erillainen kun muut, sitä on vaikeeta selittää" Joonas selitti.

"Säkin oot erillainen kun muut" totesin Joonakselle nostaen katseeni tuon kaulasta tuon naamaan. "Sä oot turvallinen" hymähdin ja painoin pusun tuon nenänpäätyyn. "Säkin" Joonas hymyili.

----------------------------------------------
>_<