"The last step before death"

17 . slowly but surely 1/2

*Isabella*

Tänään olisimme Joelin kanssa vain kahden. Söisimme jotain hyvää ja katsoisimme leffaa. Tuo saattaisi jäädä yöksi. Tai näin toivon. Ja uskon kyllä.

Meikkailin asuntoni vessassa. Vessa oli suhkoht pieni mutta kiva. Tykkään etenkin vessani kirkkaasta valaistuksesta tässä on aina kiva meikata samalla kun nautin joka päiväistä energia juomaani. Tottakai kuunnellen musaa! Musiikki meikatessa on parasta paskaa sanoisin.

Joel sanoi hakevansa meille ruuat itse ennenkuin tulee tänne minun luokseni. Minua jännitti tämä ilta mutta samalla olin toooooosi iloinen.

Tein perus pohjani ja sitten siirryin silmä meikkiin. Tein suht vahvat rajaukset ja hieman tummaa luomiväriä. Minusta näytti aika todella hyvältä. Kun sain meikattua kävelin vaatekaapilleni ja nappasin sieltä mustan topin sekä mustat lökärit.

Vaihdoin nuo päälleni ja siistin paikkoja hieman ennenkuin Joel pamahtaisi paikan päälle. Tuolla on siis kerrostalon ala-oven koodi sekä vara-avaimeni. Joten tuo voi ilmestyä tänne milloin häntä huvittaa.

Istuin sohvalla samalla selasin luuriani.
Jossain kohtaa kuulin oven äänen ja oletettavasti se olisi Joel tai olihan se. Tuo pitkä blondi miehenalku ripusti mustan takkinsa naulakkoon ja jätti avaimet hyllylle, tuolla oli päällä huppari ja perus collarit. P

Tuo moikkasi minua ja minä häntä. Kipitin tuon luokse ja nappasin tuon kauppakassin käsiini ja katsoin mitä tuo osti. Tuo oli ostanut avokaadoja, pastaa, basilikaa.

"Aattelin jos tekisir avokaado-pastaa?" Joel sanoi katsoen minua tuon harmahtavilla silmillä. "Etkö ite osaa?" Sanoin tuolle vittuillen"
"En, jos rehellisiä ollaan" Joel vastasi ja naurahti loppuun.
Hymyilin tuolle ja kaivoin kattilan esiin alakaapista jossa on muitakin pannuja, kattiloita sun muita härpäkkeitä.

Joel istahti sohvalle ja alkoi näprätä puhelintaan.

Keittelin pastoija, kuorin avokaadot ja näin edespäin. Sain idean tehdä kylkeen kastikkeen
Taino... laitoin vain ruokakerman, avokaadot ja basilikaa sekasin.

Kun pastat olivat keittyneet sekoitin kaikki keskenään ja katoin pöydän jollain tavalla. Ei minulla hirveästi mitään ollut. Asuin yksin.. taino tuo Joel täällä aina välillä asustele. Aika useinkin.

Laitoin meille myös valkoviiniä. Sitä aina löytyy vaikka rahaa ei olisi!

"Täs ois nyt ruokaa" sanoin Joelilla joka näpräsi keskittyneenä puhelintansa. "Mhm" Joel mumisi ja irrotti katseensa puhelimestansa.

Tuo kipusi sohvalta ylös ja tuli istumaan yhdelle tuolille.
Tuo nosti ruokaa lautaselleen ja no samoin minä. Söimme aivan rauhassa vain ja juttelimme jotain tavallista paskaa. Mitä nyt ylensäkkin.

"Tää on hyvää" Joel totesi katsoessaan minua. "Aa mä luulin et osaan tehä vaan paskan makusta ruokaa" sanoin tuolle leveästi hymyillen. "Eivaa, hyvä et maistuu" sanoin tuolle.

Saimme syötyä ja siirryime sohvalle. Joel sai päättää tänään leffan. Ja tuo päätyi Sinisteriin. Eivittu.

Istuin Joelin vierellä tuo suunilleen makoili sohvalla. Vihaan kauhu-elokuvia. Ei Joelkaan niistä hirveämmin tykkää mutta silti päätyi tähän??? Vittu kuinka tyhmä. Mä oon joskus nuorempana tän nähny ja hyi vittu että vihaan tätä.

"Vittu" parkaisin hiljaa Joelin olkapäätä vasten. Joel vaan nauro mulle. Ilkeetä. "Tää on kauhee" sanoin tuolle"

"Tuu viekkuun se auttaa" Joel sanoi hiljaa. Tein kuinka tuo käski ja asettauduin paremmin tuon viereen. Tuo siirsi kätensä hiuksiini samalla kun piirtelin hitaasti kuvioita Joelin rintakehälle. En katsonut oikeastaan elokuvaa keskityin olennaiseen..
Tunsin kuinka tuo painoi hellän pusun hiusteni sekaan. Muo hymyilytti..

"Kun maailma sulkee oviaan
Suljen sut mun syliin, kannan kaiken yli
Mikä vaan sua uhkaa, multa saat
Kilven niihin sotiin, on ovi auki kotiin

Meidän välillä on katkeematon lanka
Jota terät maalliset ei poikki saa
Meidän välillä on näkymätön voima
Niin vahva että melkein pelottaa"

________________________
Pörröpalli😔😔⁉️⁉️ isbe tietää