"The last step before death"

32 . I.a.a.b.i.h.f

*Aby*
"VITTU!" Manasin itsekseni taas vaihteeksi. Harpoin ulkona kylmässä tuulessa kohti jotain. Viina pullo kädessä. Vedin raakana. Huono idea mutta minkäs teet.

Edessäni oli iso kivenmohkare, päätin fiksuna potkaista sen helvettiin edestäni. Mutta se olikin niin painava että kaaduin itse kumoon. Nilkastani kuului raksahdus. "AISAATANA!" Manasin täysiä. Joku mummo käveli ohitseni ja katsoi järkyttyneenä. "MITÄ TOLLOTAT SAATANA?" Huusin tuolle pidellen nilkkaani. Tuo kääntyi pois päin. Näytin tuolle sentteriä ja irvistin. Nyt on nautittu liikaa ilolientä.

Makasin asflatilla selälläni. Kaadoin hieman lisää kirkasta nestettä alas kurkustani, se poltteli ja kirveli hieman kurkkuani, koska vedin sitä raakana niinkuin ennen jo mainitsin.

"Oikeest mitä vittua mä teen?" Kysyin itseltäni huokaisten hiljaa. Entiedä miten olin edes saanut idean juoda itseni täyteen torstai iltana. Taino kello oli vasta kuusi ja makasin jo nyt aivan kyvyttömänä. "tää on perseestä, tää on perseestä, tää on perseestä EIHJ!" Laulelin itsekseni liikutellen käsiäni, joku voisi ajatella tällä hetkellä että "Aby mikset siirry siitä tieltä pois? Joku soittaa varmaan kohta poliisit!" Mutta ekanakin asun niin syrjässä että vitut täällä mitään poliiseija ole ja vaara kiihottaa. Eiku- no joka tapauksessa.

"Kalajoen naiset!" Sopersin nyt istuen. Minulla oli skeitti lautani mukana, osa ei niin päihtyneet aivot miettivät että Aby ei, et nyt saatana mene sillä temppuilemaan. Mutta suurin osa aivoista huusi hoosiannaa ja kannusti minua tähän ideaan.

Ja jos joku nyt ihmetteli että "Aby miten sait idean juoda yksin?" NIIN ENMÄVITTU TIIÄ!

Nostin skeitti lautani maasta ja yritin vetää Ollieta, mutta voitte arvata.. minä ylväästi lensin kyydistä suoraan asfaltille. "AIVITTU!" Kiljuin.

"ABY MITÄ VITTUA?" kuulin tutun äänen jostain päin. Se oli Isabella.

"Nnhh?" Mumisin hieroen silmiäni.
"Mitä sää duunaat?" Isabella kysyi.
"Kalajoen naiset" huokaisin.
"Ootsä kännis?" Tuo jatkoi. "Mm" mumisin. "Saatana sun kans." Isabella huokaisi syvään.

"Kaaduitsä, sattuuks johki?" Tuo huolehti. Naurahdin. "Kaaduin pariin otteeseen.." selitin tuolle. "Ja sattuu ihan vitust kaikkialle" jatkoin hiljaa.

"Taidan soittaa Joonakselle nopee, mis sun puhelin on?" Isabella totesi.
"Jossain se kai- eiku tos maassa se on!" Totesin voiton riemuisena kunnes näin näytön. Säpäleinä. Oho. Hups. Vittu.

"Voisaatana!" Mä huusin. "Ihan rauhassa nyt.." Isabella totesi hiljaa istuen viereeni asflatille. Tuo nappasi puhelimen joka yllätykseksi toimi vaikka näyttö oli sirpaleina.

"Mikä sun koodi on?" Tuo kysyi.
"Joonaksen synttärit.." mumisin. Tuo nyökkäsi ja naputteli koodin.
Pian Isabella jo puhui Joonaksen kanssa, samalla tuo silitti hiuksiani hieman rauhoittavasti. Ihankuin isosisko. Isabella on aina minua varten täällä, kuten tästäkin huomaa.. bro löys mut vaan tienvarrest kännis ja tuli jeesii.

"Okei joo, heippa" Isabella totesi vielä puhelimeen. "Mitäh se shano?" Kysyin sammaltavalla äänellä. "Tulee hakee suo ja vie kotiin." Isabella sanoi

-
Nyt Joonas oli jo saapunut paikalle. "Moi!" Tuo tervehti. "Terve" Isabella sanoi. "Täs sulle yks kännikala" Isabella totesi naurahtaen. "Kiitos!" Joonas sanoi hymyillen jonka jälkeen Isabella pääsi jatkamaan kotimatkaansa.

"Noni lähetääs.." Joonas sanoi kun oli saanut kerättyä kaikki tavarani maasta.
Tuo auttoi minut ylös maasta. Mutta sanotaanko nyt niin että nilkkaan sattu ihan saatanasti. "Aivittujenkevät.." mumisin. "Aby miks tulit juomaan yksin?" Joonas kysyi minulta. Kohautin olkapäitäni. "Oonks mä ihan hirvee?" Kysyin Joonakselta. "Et tietenkään rakas" Joonas huokaisi samalla kun talutti minua. "Mmhm" mumisin epäröiden.

"Anteeks kun join." Pahoittelin Joonakselle, tässä oli taas mun takii hirvee säätö. "Ei se haittaa täs ei oo mitää hätää" Joonas sanoi rauhoittaen. "Mut oliks sulla syy juoda? Tainiinku" Joonas jatkoi. "Oli vaan tyhjä olo" kakistin ulos. "Aa, no mut nyt oon tässä sunkaa, no hätä" Joonas sanoi.

-
Pääsimme vihdoin huoneeseeni, minun onnekseni Äitini oli taas jossain omilla matkoilla. Kaaduin selälteen makaamaan sängylle. Joonas tuli huoneeseeni takaisin vesipullo ja särkylääke kourassa. "Ota tää" Joonas käski ja heitti pullon samalla minulle.
"Joojoo isi" sanoin nauraen. "Mitä sanoit?" Joonas sanoi myös nauraen.
"Isi?" Sanoin uudestaan. "Voinmä sun daddy olla" Joonas sanoi ja kipusi viereeni sängylle.

-
Makoilimme vain sängyllä. "Joonas, jääthän yöks?" Kysyin koiranpentu ilmeellä. "Tottttakkaaiii!" Joonas sanoi hymyillen. Hymyilin.

"Jos et työnnä muo sängysta alas niinku yks kerta ja kutita..." Joonas sanoi kuitenkin virne naamallaan. "No okei, paitsi en lupaa mitään tosta kutittamisesta..." sanoin saman tapainen virne naamallani.

"Mut onks sulla väsy?" Joonas kysyi hiljaa. "Ehkä vähän.." mutisin tuota vasten. "Nuku vaan rakas.." Joonas sanoi silitellen hitaasti hiuksiani.
"Mut Joonas.." Jatkoin puhumista.
"Niin?" Tuo odotti kysyvänä.
"Oothan tässä vielä huomenna?" Mutisin hiljaa. "Tottakai oon, miksen olis? Oon tässä aina" Joonas hymähti ja painoi märän suudelman otsalleni.
"Kiitos Joonas, oot enkeli, enkeli joka pelasti mut..." mutisin vielä hiljaa ennenkuin vaivuin rauhalliseen uneen.