"The last step before death"

31 . My angel

<Aby>
Olin kävelemässä Joonaksen luokse, tuo ei tiedä tästä.. ajattelin yllättää.
Nyt oli siis Keskiviikko iltapäivä.
Oli jo hieman hämärää ja tunsin pieniä vesipisaroita kasvoillani.

Kotona oleminen ei oikein nappaa kun äiti on siellä.. muutenkin mun huone on tällä hetkellä semmosessa kunnossa että... en näe lattiaa. Mutta ajatus siivoamisesta on ahdistava ja raskas.

Toivon että Joonas on nyt kotona. Enhän mä voinu sille sanoa muuten yllätys olis menny pieleen. Näin jo hieman Joonaksen kotipihaa.

Autoa ei ollut pihassa joten ajattelin että Joonaksen äitikään ei olisi.
Kipusin talon rappuset ylös ja avasin oven hiljaa. Kipitin Joonaksen huoneen oven eteen. Koputin oveen.
"Mm?" Joonas sanoi. En sanonut mitään. "No?" Joonas nosti ääntään.
Kuului tömähdys. "Aivittu!" Joonas manasi

Kuulin kuinka agressiiviset askeleet tulivat kohti ovea. Joonas avasi oven ja katsoi minua. "Moi rakas" sanoin hymyillen. "Mitä sä tääl, luulin suo mun äidiks vittu" Joonas mutisi ja kaappasi minut halaukseen.
"Enmä ehkä ihan sun äitistä mee!" Tokaisin tuolle. "Noet kyl" Joonas naurahti. Joonas nosti minut syliinsä ja käveli kohti sänkyä. Tuo laski minut keskelle sänkyä ja mönki päälleni hajareisin. "Miks siis tulit tapahtuks jotain?" Joonas kysyi istuen päälläni.

"Ei tapahtunu halusin vaan yllättää." Sanoin hymyillen. "Ihana yllätys rakas" Joonas mutisi ja suuteli minua.

"Oli muutenkin jo ikävä" Joonas sanoi huulet vasten kaulaani. "Mullaki suo." Sanoin hiljaa hivuttaen käteni tuon hiuksiin. "Mmhm" Joonas mutisi ja laskeutui päälleni kunnolla. Silitin toisella kädellä tuon selkää kangas kerroksien läpi.

"Mitä oot tänää tehny?" Kysyin tuolta blondilta poijalta. "Me suuniteltii lyriikoita uusien albumien biiseihin" Joonas selitti innoissaan. "En malta oottaa!" Sanoin Joonakselle.
"Enmäkään!!" Joonas kertoi.

"Ja no sit me oltiin treeniksel vaa ja soiteltii, sun pitää joskus tulla meijje treeneihi!!" Joonas kertoi ideansa.
"Käy" vastasin jonka jälkeen painoin pusun tuon nenän päätyyn.
"Meni ohi" Joonas murjotti. "Zorizori, älä oo mökömökö Joonas.." sanoin koiranpentu ilmeellä.
"Ei sulle pysty olla mökömökö.." Joonas totesi. "Ihan epäreilua" Joonas lisäsi. Naurahdin.

"Katotaaks leffaa?" Joonas kysyi. "Joo!" Vastasin. Joonas nousi päältäni ja haki kaukosäätimen. "Mitäs kahtotaa?" Joonas kysyi. "Päätä sä."

Joonas valitsi jonkun paranormal leffan johon oli sekoitettu komediaa. Joonas kipusi viereeni takaisin valittuaan leffan. Nyt minä vuorostaan pääsin syliin...

-
"Vittuh.." Mumisin itsekseni herätessäni kuumuuteen, olin kai nukahtanut Joonaksen syliin leffan pyöriessä.. katsoin Joonasta päin jonka hiukset sojottivat minne sattuu.. kaivoin puhelimeni esiin ja otin tuosta kuvan. Sitten älysin katsoa ikkunasta ulos. Hämärää. Vittu. Nyt on nukuttu koko päivä ohi taas vaihteeksi. Käänsin katseeni puhelimen kelloon. Kello näytti yhtä yöllä. Mainiosti meni.

"Mhm.." Joonas mutisi vaihtaessaan asentoa. "Rakas mitä sä teet?" Joonas kysyi. "Mietin sitä et nukuttii koko päivä ja kello on yks yöllä." Täsmensin tuolle kiharapäälle. "Mitävittua.." Joonas sanoi hämmentyneenä ja nosti katseen minuun. "Ajjaa vai" Tokaisin.

Äiti oli spämminyt viesteijä ja soitellut että missä olen. En vaivautunut nyt yöllä kertomaan joten selittäisin huomenna.

"Tuu tänne mutu" Joonas sanoi hiljaa.
-
Lopuksi päädyimme makoilemaan siten että Joonas oli päälläni ja minä hipsutan.  Joonas oli jo nukahtanut. minä vain mietiskelin omiani hiljaa ja silitellen tuota.

Mietin esimerkiksi kesän alkua, kun tapasin Joonaksen ja etenkin sitä miten kaikki on muuttunut sen jälkeen kun tuon pörröpään tapasin.

Sanottaisiinko niin että en välttämättä tässä enään olisi, olin ollu jo kauan ennen kesää omassa jamassa mun mielenterveyden kanssa ja nyt se on aprina kehossa, en nyt sano että kaikki olisi kunnossa nyt, mutta ainakin paremmin.

*flash back*
"Enmä jaksa enään!" Itkin puiston penkillä puhelimeen. Joka paikkaan kolotti ja kaikki tuntui väärältä.
"MIKÄ SUO VAIVAA, MITÄ MÄ OLEN TEHNYT KASVATUKSESSA VÄÄRIN?" Äitini huusi puhelussa.

"Kaikki ei vittu pyöri sun ympärillä, aina vaan sinä sinä sinä! Voisitko joskus miettiä vittu toisten parasta!" Tiuskaisin tuolle takaisin puhelimeen.

"HYVÄ NEITI ET PUHU MULLE NOIN, NYT HETI KOTIIN!" Kuului uusi käskytys. "En vittu tule!" Huusin tuolle ja painoin punaista.

Mä vaan itkin, itkin ja itkin. "Vittu!" Manasin itsekseni. "Mä vihaan elämää..." Jatkoin itselleni puhumista.
Onko luovuttaminen tässä vaiheessa vaihto-ehto?? Toistin sanoija päässäni..

-
Räpäytin silmiäni ja käänsin katseeni takaisin poikaystävääni, onneksi en luovuttanut...