"The last step before death"

36 . Aby?

*Jessika's pov*
Aby pysy nyt vaan turvassa, kaikki järjestyy. Hoin päässäni, toivoin että kaikki on hyvin. Etsimme Abya ympäri oulua. Joel ja Isabellakin oli kutsuttu.

"Abyyy?" Huusin. En älynnyt minne tuo oli hävinnyt. Mietin tarkkaan minne tuo olisi voinut mennä.

Sitten päässäni välhälti. "Joel!" Huusin Joelille joka etsi Abya hieaman kauempana minusta. "No?" Tuo kysyi ja hölkkäsi luokseni. "Tiiäksä sen puiston siin aika metsäs sen vanhan bensa aseman vieressä?" Kysyin tuolta hengästyneenä. "Joo kui?" Tuo kysyi.
"Abyn on ihan pakko olla siellä voitko heittää mut sinne?" Kysyin tuolta paniikissa, Aby ei yleensä tehnyt näitä katoamis temppuija, ainoastaan silloinkun jotain oli oikeasti pielessä
"Tottakai voin" Joel sopersi ja hyppäsimme tuon autoon. Tuo kuskiksi minä pelkääjän paikalle.

-
"ABY!!" huusin kun pääsin autosta pois. "Soita Joonakselle." Sain sanottua Joelille kunnes lähdin harppomaan kohti puistoa aivan täysiä.  "ABY!!" Huusin. Näin tuon tytön itkemässä aivan avuttomana puiston penkillä..
"Aby, aby kaikki on hyvin..." hyssyttelin, kaappasin tuon suoraan haliin. "Rakas kaikki on hyvin" hoin tuolla ja silitin tuon hiuksia, tuo vain itki, itki ja itki eikä taukoa ollut.
"Mä oon tässä ja Joonas on tulossa kaikki on hyvin.." puhelin tuolle rauhoittavasti. "Mä en jaksa enään.." Aby itki minua vasten. Kauhea flash back. "Sä pystyt ja jaksat mistä vaan läpi Aby" mutisin tuolle.

-

Sitten kuulin juoksu askelia. "Rakas.." Se kuului Joonaksen suusta. "Mä en vaan jaksa!" Aby itki. Tuo tärisi.

"Rakas.." Joonas sanoi tuolle ja istui tuon toiselle puolelle, kaappasi tuon haliin nyt ja pusutteli tuon itkemisestä kosteaa naamaa.. "kaikki on hyvin" Joonas sanoi. "Ei, ei vitussa ole!" Aby tuhahti itkien. "Kerro meille mitä tapahtu?" Mutisin Abylle.

"Ä-äiti joutu sairaalaan..." Aby mutisi katkonaisesti. "Häh, miks?" Joonas kysyi. "Se, se oli menny jotain kännissä sekoilemaan, tiiättehän jos vetää liian överiks.. ja sit jotain tapahtu mä entiiä.." Aby selitti itkien.

"Mikä tilanne?" Isabella ja Joel kysyivät jotka olivat ilmestyneet paikalle. Aby vain heilutteli päätään merkiksi siitä että kaikki ei ollut hyvin.

"Miks kaikki menee niin vituilleen!" Aby murahti ja yritti vielä karata paikalta. "Sä et mee minnekkään" sihahdin Abylle. "Antakaa mun mennä!" Aby sanoi. "Ei sä et mene."  Joonas vastusti. Aby nähtävästi vain luovutti ja lyssähti aivan väsyneenä penkille.

*Aby's pov*
Jessika selitti tilannetta sivussa Joelille ja Isabellalle, makoilin puiston penkillä vasten Joonaksen jalkoja.

Minusta tuntui oudolta, jotenkin että osa minusta vain hävisi vaikkei se niin ollut, se oli vain paniikkikohtauksen jälkeinen olo. Minusta tuntui niin hullulta, korvani blokkasivat ääniä, kuulin kaiken todella huonosti.

Näkökin oli hieman sekava, sellainen utuinen. Näin jokskeenkin mutten sittenkään. Joonas silitteli hiuksiani ja katsoi minua suoraan sieluun, näytin varmaan kuolleelta. En ymmärrä itseäni? Miksen vain jäänyt suoraan kotiin selittämään tilannetta vaikka Joonakselle joka yritti auttaa, minä vain juoksin karkuun, yritin juosta ongelmia ja pahaa oloa karkuun, en Joonasta. "Anteeks kun lähin silleen.." Mutisin Joonakselle niin että vain hän kuuli sen. "Rakas, ei se haittaa" Joonas sanoi ja painoi huulensa otsalleni.

"Mä en oo vaan oikeen oppinu puhuu mun tunteista vielläkään.." mutisin Joonaksen korvaan. "Opetellaan yhessä.." Joonas sanoi hiljaa. Nyökkäsin tuolle. "Kaikki kyllä järjestyy.." Joonas mutisi minulle. Nyökkäsin uudestaan, kai tuohon on pakko uskoa?

"Sulla on monta syytä jatkaa jo nyt tässä sun ympärillä!" Joonas sanoi suloisesti. "Esim toi sun huora bestie!" Joonas sanoi ja osoitti Jessikkaa. Sitten tuo osoitti Isabellaa "ja toi fiksumpi kaveri!" Sitten tuon sormi osoitti Joeliin. "Ja toi äksyperse!" Joonas sanoi ja naurahti. Sitten tuon sormi osoitti Olliin ja "sit toi hauska kikkura pää joka kertoo paskimmat vitsit" Joonas selitti minulle rauhallisesti.

"Unohdit Jonkun tosi tärkeen?" Sanoin kysyvästi. Joonas katsoi ympärillemme hämmästyneenä. "Sinä vitsin urpo!" Naurahdin tuolle. Joonaksen suulle kaartui iso hymy. "Voi kuinka paljon mä rakastan suo" Joonas huokaisi ja painoi huulensa huulilleni. "Mäkin suo" Vastasin tuolle.

"Ällösöpöä!" Joel huudahti. "Oo hiljaa Joel!" Isabella ärähti. Repesimme nauruun. En tiedä mitä tekisin ilman tätä uniikkia porukkaa. Rakastan näitä idiootteija niin paljon.

----------------------------------------------
🙏🏼