"The last step before death"

5 . I cut myself

⚠️TW! Viiltelyä⚠️

*Aby*
Heräsin ahdistukseen.
Tuntui että sydän tulisi rinnasta läpi hetkellä minä hyvänsä.
Huoneessa oli hämärää. Oli kuuma mutta samalla tärisin 'kylmyydestä'
Yritin nousta istuma asentoon ja ottaa puhelintani. Katsoin kelloa tuo näytti kahdeksaa illalla.

Muo ahdisti ihan helvetisti en ees tiiä mikä tai kuka..
Tujjotin seinäkellon sekuntti viisaria.
Yritin ajatella jotain muuta kun viiltelyä. Se on yleensä pakotie pois ahdistuksesta. Mun on pakko.
Nousin sängystä, tuntu ihan siltä et jalat pettää alta. Kävelin mun kaapin luo ja otin partaterän kaapin päältä. Siinä oli vanhaa kuivunutta verta.
Istuin sängylle takaisin. Katsoin rannetta ja partaterää vuorotellen.

"Ku mietit elämää aloit itkemää aina vaa, viiltelit käsiä, sait tikkejä sairaalas
Mikä on pielessä maailmassa, sä mietit psykiatrises sairaalas
Sust tuntu ettei kukaan sua kaipaa vaan ahdistus, masennus, unettomuus vaivaa taas
Niin vähä ikää, mut nii monta ongelmaa
Mietit oisko elämä vaa helpompi lopettaa"

Laitoin partaterän vasten rannettani. Jo itse terä painumassa vasten ihoani tuntui hyvältä. Mutta itsetunto sen jälkeen..
Vedin pari pientä mutta sitäkin syvempää viltoa ranteeseeni.
Ja näin ahdistus hävisi!

Otin puhelimeni ja menin snapchattiin.
Avasin Joonaksen snapin. Joonaksen söpöstä baby facesta kuva. Lähetin omasta naamastani kuvan ei niin söpö. Ei edes meedium. Meikit on levinny itkemisestä, silmät punotti ja olivat turvonneet kaiken lisäksi hiukseni olivat sotkunutturalla.

Päätin hetken mieli johteesta kutsua Joonaksen tänne. Laitoin höppänälle viestiä ja tuo vastasi välittömästi että tulisi tänne.
Laitoin ison mustan hupparin päälleni.

Kuulin oven koputuksen joten lähdin avaamaan ovea.  Joonashan se siellä. Avasin tuolle oven ja tuo otti minut heti halaukseen sanomatta mitään.
Ihankun tuo tietäisi ainakun mulla on paska olo. Tuo halasi minua pitkään.
Jonkun aijan jälkeen lähdimme kohti huonettani.

Huoneeni oli hieman sotkuinen muttei se Joonasta näyttänyt haittaavan.
"Voidaanks laittaa musaa" Joonas kysyi. "Joo kunhan sellasta deep shittii" vastasin tuolle ottan kajarini pöydältä.
Laitoin soittolistan soimaan jonka nimi on "elämän vitutus"

Emme tarvinneet Joonaksen kanssa edes sanoija. Joonas meni sängylle istuma asentoon nojaten seinään minä tuon syleilyyn.

"Joonas?"
"Mhm?"
"Voinks kertoo jotain?" Kysyin.
"Tottakai." Joonas sanoi.

Tunsin jo kuinka kyyneleet nousivat silmiini. Joonas varmaan pitää muo ihan sekona. Painoin pääni tuon rintaan ja tuo asetti kätensä hiuksiini.
Tuo hipsutti minua.
"Kerro vaan" Joonas rohkaisi.
"Mä oon vaan niin vitun väsyny" sain sanottua ja aloin itkemään kunnolla.

Kerroin Joonakselle kuinka haluisin Lukaksesta eroon, kerroin myös alkoholisiti vanhemmistani, itsetuhoisuudestani ja itsemurha yrityksestäni.
Tuntui samalla hyvältä avautua mutta samalla hirveältä olla taakka.

"Voi Aby" Joonas sanoi hiljaa tiukentaen hali otetta. Minä vain pillitin kuin 5-vuotias lapsi kaupassa joka ei saanut tahtomaan lelua.

"Jos vois ajassa palata takas vaan en kaljan kaljaa avaiskaa
Ei se mun maailmaa avarra, vaan tarjoo pelkkää pahaa vaan
Kamala olo ja samalla nolottaa
Joka paikkaan kolottaa
Pyydän apua, ei yksää halua auttaa vaan
Tajuun ei mua thtään kukaa haudalkaa, mun hautajaisis nauretaa
Ja lisää paskaa jauhetaan
Mut ihan sama, siinähän naurat,
Mä pyydän pliis jäbä auta
Auta mua
Auta mua
Taas alkaa horjuu ku seison reunalla
Jos jalka ontuu mitä käy seuraavaks
Seuraava askel vie mut sairaalaan,
Mut eihän mua kukaan jää kaipaamaan
Mä vietän enimmäkseen yksin aikaa vaan,
Eikä kukaan tajuu mitään mun maailmasta
Paineita lievitän nautino-aineilla,
Mut ei sen jälkee kaunis oo maisema"

Musiikki mikä soi taustalla teki tästä viellä deepimpää.
Joonas katsoi minua huolestuneesti mutta samalla tuon silmät kertoivat jotain muuta.

"Kiitos kun kerroit mulle"
"Kiitos kun kuuntelit, se autto" vastasin

Jatkoin makoilua Joonaksen päällä samalla kun tuo silitteli minua kertoen kuinka tärkeä olen monelle.

En edes tunne Joonasta kunnolla mutta heti kun näin tuon lampaan tuntui että palaset loksahtivat paikoilleen. Joonaksen kosketus tuntuu turvalliselta ja hyvältä..
itse asiassa ainakun tuo koskee minuun perhosten sisällis sota alkaa vatsassani..

jossain sitä hyönteis myrkkyä pitäisi olla...

Joonas painoi päänsä minun pääni päälle ja silitti käsivarttani hitain vedoin. Tuo sulki silmänsä..
"Öitä emo boy" sanoin tuolle.
"Öitä psycho girl" Joonas vastasi.
Hymyilin itsekseni jonkun aikaa kunnes kuulin ylä puoleltani söpöä tuhinaa. Joonas oli nukahtanut.