"The last step before death"

33 . Gay or not (taikasauva)

Koulun jälkeen, perjantai.
*Aby's pov*

"Jessikaaa!" Hihkuin kävellesäni tuon kaapille, olimme juuri päässeet viimeiseltä tunnilta ja tänään olisimme Jessikan kanssa keskenään. Ajattelimme juoda ja pitää hauskaa niinkuin silloin ennen! Mulla on ollut Jessikaa niin ikävä ja nyt sen vasta tajusin, emme ole nähneet niin useasti kuin ennen ja siihen pitää tehdä muutos ja nopeasti! Ikävä mun huora bestistä, joka aina huomauttaa mun tyhmistä virheistä, vittuilee aina huolella, moittii välillä mun tekoja mutta oli silti mun turvapaikka, ihminen johon luottaa 101% ja ihminen kehen luotin ettei hän lähtisi. Hän on nähnyt minut paskimmassa ja parhaimmassa tilassa, juuri heränneenä, darrassa, itkuisena, iloisena, vihaisena, psykoosissa mutta silti hän oli siinä. Aina. Aina.

"No mitä Abyyy?" Jessika kysyi kysyvästi heittäen kemian kirjat kaappiinsa. "Et tarviiks jotai kotoota enneku poiketaa meillä?" kysyin istuen penkille joka oli minun kaappini edessä suunilleen. Sattui jalkaan, siinä oli oikeasti joku rasitusvamma.
"Hmm enmä varmaa?" Jessika vastasi miettien varmaan sitä että tarvitsisiko jotain. Rakastan lukea ihmisten ajatuksia, taino en minä siihen ihan kirjaimellisesti pysty mutta ainakin melkein. "Joo no enmä tarvii, enkä jaksa ku fajja on sielä, ei ylimääräst draamaa.." Jessika huokaisi istahtaen viereeni penkille. "Totta turiset kuomaseni!" Sanoin hymyillen. "Ei draamaa" jatkoin. Halasin Jessikaa. Mulla oli oikeasti ollut ikävä häntä.

"Mulla on ollu niiin ikävä" mutisin tuolle. "Voi Aby, niin mullaki suo.." hän sanoi. Irrotauduin tuosta ja hymyilin tuolle kiitollisesti siitä että oli siinä, kanssani aina.

"Mut mennääks?" Jessika keskeytti. "Joo mennään vaan." Sanoin hymyillen, muo jotenkin hymyilitti tänään, mulla oli oikeasti tosi hyvä fiilis pitkiin aikoihin, ja se yksinkertaisesti johtui Jessikasta.

Avasin koulun oven ja päästin Jessikankin tuosta tunkkaisesta koulu ilmasta pois. Lähdimme kävellen meille.

Abylla
Pääsimme vihdoin meille, avasin ulko-oven avaimilla ja potkimme molemmat kenkämme pois jaloista. "Moi tytöt!" Äitini moikkasi meitä iloisesti. Minua jotenkin oksetti että hän esitti herttaista Jessikan edessä vaikka oikeasti oli jotain aivan muuta, aivankuin Jessika ei muka tiennyt minkälainen hän oikeasti oli.

"Moi" moikkasimme äitiäni synkassa, "me mennää Jessikankaa hengailee ulos, entiiä tuunko tänään kotiin mut mä kyl ilmotan et mis yövyn sun ei tarvii huolehtii!" Tokaisin äitilleni hieman hymyillen. "Selvä! Ostin teille Redbullit ne ovat jääkaapissa" äitini tokaisi ja livahti omaan huoneeseensa tekemään jotain. "Kiitos" huikkasin äitin perään. Vaikkei minulla ollut parhaimmat välit äitini kanssa halusin näyttää kiitollisuutta, se oli vain osa minua enkä toisinaankaan halunnut sitä muuttaa että osasin olla kiitollinen.

Haimme redbullit ja kipusimme huoneeseeni. Aloitimme heti meikkaamisen ja kuuntelimme musiikkia. Meidän yhteistä soittolistaa spotifysta jonka nimi oli "deppressed but funny duo" soittolistalla oli surullisia, hauskoija, masentavia ja juomis biiseijä. Rakastimme kuunnella niitä yhdessä. Yhtäkkiä huoneeni ovi avautui. Äitini.

"Minne siis olette menossa?" Äitini kysyi. "En oo ihan varma, jonnekkin hengaamaan kun ei olla Jessikankaa kahestaan pitkään aikaan hengattu. Selitin. "Olen huomannut, mutta olkaa varovaisia" Äitini mutisi
"Aina me ollaan." Jessika tirskahti ja tuo alkoi yskiä. Äitini katsoi kysyvästi.
"Redbull meni väärään kurkkuun" Jessika selitti minun taputellessa tuon selkää. "Joojoo, mutta kun tulet huomenna kotiin en ole välttämättä täällä jos on jotain menoja" äitini selitti. "Joojoo" tuhahdin. Äitini vihdoin häipyi. "Ei se yleensä oo tollanen" huokaisin hiljaa.

-
Saimme vihdoin meikattua ja lähdimme ulos. Minulla oli päälläni siniset isokokoiset farkut ja Joonaksen huppari, Jessikalla oli sama asu mutta vain Ollin huppari. Matching i guess.