Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

2. kuka hän on?

No niin nyt tulis jo seuraavaa lukua! Kiitos kaikii huimat 5 lukiaa!:D onhan sekin hyvä että edes joku lukee :)

---

Katsoin häntä peloissani silmiin ja olin unohtanut vihani. Hänellä oli kirkkaan sinuset silmät ja huulikoru.
"Onks sulla kaikki hyvin?" Hän kysyi lempeällä äänellään. Jäin tuiottamaan hänen sinisiä silmiään enkä tajunnut vastata kunnes veti kysyvän ilmeensä kasvoillensa."Öö joo tota on täs kaikki ihan hyvin yritän vaan löytää kotiin"
Vastasin lopulta itku kurkussa ja pyyhin levinneitä meikkejäni pois sillä näytin hirveältä.

"Hei, mä nään et sulla ei oo kaikki hyvin. Missä päin sä asut?" Hän kysyi lempeällä äänellä ja nousi autosta ja kyylistyi eteeni."Öö tota asun toisella puolella Sydneytä"
Vastasin hänelle hieman ujosti, sillä en viitsinyt olla tyly. "Mikä sattuma, Mäkin olen menossa sinne suuntaan, kerro sun osote nii mä voin vaikka heittää sut sinne" Poika sanoi ystävällisesti mutta viekkaasti vinkaten silmää. Epäröin hetken uskaltaisinko mennä tuntemattoman pojan kyytiin tuntemattomassa maassa, mutta suostuin. Hänen auttaessaan laittamaan laukkujani auton perälle ilmoitin hänelle osoitteeni ja lähdimme ajamaan. Minä tietenkin istuin varakuskin paikalla ja tämä poika ajoi autoa. Ikkuna oli auki ja katselin ulos ajaessamme pitkin peltojen ympäröimää tietä hiusteni hulmutessa tuulessa. Olimme molemmat ihan hiljaa mutta näin sivusilmälläni pojan katselevan minua mutten reagoinut siihen.

"Mun nimi on muuten Luke, Luke Hemmings" Poika, tai siis Luke rikkoi hiljaisuuden. Vai että Luke Hemmings, ajattelin päässäni. "Mä oon Violet Moss" Vastasin hänelle nopeasti. "Mikä sai sut tänne Australiaan muuttamaan? Huomaan ettet oo täältä päin"  Hän kyseli kiinnostuneena minulta. En jaksanut kääntää päätäni häneen, katselin vain ikkunasta ohimenevää peltoa ja vastasin hänen kysymyksiinsä. "Muutin tänne Suomesta, koska oon pitkään halunnut muutta tänne opiskelemaan ja alottaa puhtaalta pöydältä, mun menneisyyden takia. Siitä mä en mielelläni puhuis." Vastasin ja yritin välttää keskustelua menneisyydestäni. En todellakaan halunnut kertoa siitä ihmiselle jonka tapasin hädin tuskin 20 minuuttia sitten.

"Sä muutut kokoajan vaan kiinnostavammaksi. Mä asun muuten ihan sun viereisessä asunnossa. Miks sä siellä tien laidassa istuskelit?" Hän kysyi ja vilkuili minua. Minua alkoi hieman ärsyttää tollainen kysely. Asiani ei hänelle muutenkaan kuuluneet. "No mun äidin serkun piti viedä mut kotiin mut meille tuli vähä riitaa ja jäin pois kyydistä"

Selitin hänelle tilanteeni kuinka minulle ja äitini serkulle tuli riitaa ja lähdin pois kyydistä. Aloimme olla jo kaupungissa ja ajattelin että olemme pian perillä. Auto kurvasi valkoisin kauniin kerrostalon pihaan.  "No niin tossa talossa sun asunto olis" Luke sanoi ja hymyili minulle niin että hänen kauniit hymykuoppansa tulivat esille. Otimme tavarani autosta ja lähdimme kiipeämään portaita pitkin kolmanteen kerrokseen missä asuntoni sijaitsi. "Anna mä kannan noi" Luke sanoi ja vinkkasi ujosti mutta flirttailevasti silmää minulle. Tunsin punan hiipuvan poskelleni ja minua alkoi hieman hymyilyttää. 

Saavuimme asunnolleni ja kaivoin avaimeni repusta ja avasin oven. Asunto oli jo valmiiksi kalustettu avara söpö yksiö. Astuimme sisään ja menin tutkimaan paikkoja Luken kantaessa tavaroitani sisään. Asunnossa oli yksi erillinen makuuhuone jossa oli leveä parisänky, suuri lähes seinän kokoinen ikkuna josta näki suoraan keskustaan joka teki huoneesta valoisan ja avaran. Siellä oli myös meikkipöytä, hyllyjä ja jakkara. Huone oli pieni mutta kodikas. Talossa oli myös pieni kylpyhuone jossa oli samassa vessa. Ja tietenkin keittiö ja olohuone. "Tässä nää kaikki olis, kivan näkönen kämppä muuten sulla" Luke sanoi ja väläytti hurmaavan hymyn. "Saanko mä sun numeron nii voitas vaikka joku päivä nähä tai jotain?" Luke lisäsi hieman nolostuneena purressaan hieman alahuultaan.  Hieman epäröiden myönnyin ja annoin numeroni hänelle. Luken lähdettyä juoksin huoneeseeni ja hyppäsin sängylle sillä olin onnellinen. En tiedä mistä tämä johtui. Ehkä Lukesta? Tiesin hänessä olevan jotain erityistä. Ei se näin voi mennä. Tapasin hänet vasta noin tunti sitten. Ihan kun kukaan minuun ihastuisi muutamassa tunnissa. Idiootti.

------------------------------------

Tässä nyt olisi toinen luku! Kiitos kuit ja kommentoikaa ihmeessä mitä tykkäsitte ja onko jotain parannettavaa!