Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

17. tappelu

Ää en voi uskoa et 5sos tulee suomeen! Ostin liput D-lohkosta. Mun äiti joutu ostaa ne töissä ja olis saanu mulle paikan B-lohkosta mut sit siihen tuli joku ongelma eikä se saanu sitä mut oon onnellinen et sain ton koska oon kuullu et monilla tullu kans jotai ongelmaa ja joutunu tosi perälle :/ kommentoikaa ootteko tulossa keikalle ja mitkä liput saitte? Mitä tykkäätte poikien uudesta levystä?❤ nauttikaa luvusta❤

Violetin näkökulma:

Makasin sängyllä ja katselin Harryä kun hän vielä nukkui. Mielessäni pyörivät Luken eiliset sanat. Onks sulla joku toinen? Onks se Harry? Miten hän kehtasi ajatella että tässä tilanteessa pystyisin ajatella muita miehiä sillä tavalla. En voisi itsekkään kuvitella minu ja Harryä. Harry on minulle kuin isoveli.

Nousin sängystä ja hipsin vessaan. Onneksi kukaan pojista ei ollut vielä hereillä etten joutuisi selitellä miksi eilen juoksin itkien Harryn huoneeseen. Päästyäni takaisin Harryn huoneeseen istuin sängylle jonka vieressä oli suuri, melkein seinän kokoinen ikkuna joka toi paljon valoa huoneeseen. Katselin kaunista auringon nousua ja kaupungin vilinää. En haluaisi lähteä täältä. Pojista on tullut minulle niin tärkeitä että tulee kauhea ikävä. Minun on silti pakko päästä pois täältä. Olenhan lopullisesti eronnut Lukesta.

Päätin lähteä jo huomenna takaisin Suomeen. En haluaisi olla yksin Australiassa. Surisin vain Lukea.

En koskaan tee sulle mitään pahaa. Mä lupaan. Sun ei tarvii pelätä.

Luken sanat pyörivät päässäni ja kyynel valuu poskelleni. "Hei ootsä okei?" Ääni takanani kysyy ja tunnistan sen Harryn ääneksi. "Joo on" vastasin hänelle nopeasti. pyyhin kyyneleet pois ja yritin hymyillä vähän. "Aijotsä nyt sit lähtee?" Harry kysyi varovaisesti. "Mm" mumisin hänelle. "Mut mä tuun takas. Meen kaheks viikoks takas Suomeen mun perheen luokse." Lisäsin vielä. "Mitä eilen tapahtu?" Harry kysyi. En jaksaisi nyt alkaa selitellä hänelle. Mutta kerroin silti koko jutun. Sen, että jätin hänet ja myös hänen epäilyksensä Harrystä ja minusta.

Luken näkökulma:

Olen maannut koko päivän sängyssä ja illaksi pitäisi vielä raahautua keikalle. Vittu. Tekee niin pahaa.

Kop kop

Kuulin kovan koputuksen oveeni. "Mmm" mumisin vain ärtyneesti merkiksi siitä että ovi on auki. "LUKE MITÄ VITTUA" ääni huusi ja joku astui sisään. Nousin istumaan ja Huomasin henkilön olevan Harry. Tunsin taas vihaa ja mustasukkaisuutta. Mitä hän edes tänne tulee räyhäämään. Nauttis nyt siitä et sai Violetin itselleen.

"No mitä sä tuut tänne mulle raivoomaan" vastasin hänelle ärtyneesti ja Harry haroi hiuksiaan hermostuneesti ja käveli edestakaisin huonettani. "TAJUUTSÄ MITÄ SÄ OOT TEHNY? KARKOTIT VIOLETIN POIS" Harry huusi. Sydämmeni pomppasi. Aikooko hän oikeasti lähteä? "EMMÄ SITÄ MIHINKÄÄ OO KATKOTTANU" nousin seisomaan ja huusin Harrylle. Ärsyttävää ku sen pitää tulla syyttelemään.

"VIOLET KERTO MULLE KAIKEN EILISESTÄ, JA TAJUUTSÄ SE LÄHTEE! SE LÄHTEE SUN TAKIAS" Harry huusi ja painoi etusormensa rintaani osottaakseen minua. "TULEEKS SE HETI ITKEE KAIKESTA SULLE" Huusin ja läimäsin Harryn käden pois rinnastani. Tiesin sanoneeni Violetista rumasti mutta se kerkesi tulla ennen kun kerkesin ajatella. Sisälläni kiehui enemmän kuin koskaan. "SÄ ET PUHU VIOLETISTA NOIN" Harry huusi aivan raivoissaan ja tönäisi minua. "KANNATTAS SUN MENNÄ NYT NAUTTII KU VEIT VIOLETIN MULTA!" Tokaisin hänelle vittuillakseni. "SÄ ITSE MENIT SÄRKEMÄÄN SEN SYDÄMMEN. TAJUUTSÄ KUI RIKKI VIOLET ON OLLU SUN TAKIA!? SUN TAKIA" Harry huusi ja tönäisi minua vielä kovempaa. Koko hotelli varmaan kuuli huutomme.

"KANNATTASKO SUN PITÄÄ HUOLTA OMISTA ASIOISTAS JA KESKITTYY NIIHI SUN YHEN ILLAN HOITOIHIN EIKÄ TUHLATA AIKAA MUN JA VIOLETIN ASIOIHIN" Huusin hänelle ja yritin lyödä häntä mutta en kerennyt. Yritimme molemmat hakata toisiamme ja vain raivosimme. Tartuin Harryä hiuksista kiinni ja huulikoruni melkein repesi. Sitten Michael ja Ashton tulivat oven suuhun ihmettelemään meteliä. He jäivät idiootteina vain tuottamaan minun ja Harryn tappelua.

"HARRY JA LUKE NYT IRTI TOISISTANNE" Violet juoksi Ashtonin Ja Michaelin välistä ja yritti repiä meitä irti toisistamme. Ihme kyllä onnistui. "Mikä helvetti teitä vaivaa? Käytte toistenne kimppuun ku pikkulapset!?" Violet sanoi ja katsoi meitä molempia vihaisesti. Minulla tuli verta huulesta ja Harryllä oli ruhjeita naamassa ja hiukset aivan sekaisin. Samassa Harry marssi ulos ja samalla tönäisi olkapäällään minua kävellessään ohitseni. Oisi tehnyt mieli käydä käsiksi. Oisin tehnytkin sen mutten halunnut Violetin näkevän sitä.

"Mitä vittua toi oli?" Violet seisoi edessäni ja kysyi. Hän katsoi minua vihaisena mutta samalla hieman järkyttyneenä. Michael ja Ashton lähtivät ja sulkivat oven.

Violetin näkökulma:

"Mitä vittua toi oli" sanoin Lukelle hyvin vihaisena. Miten he kehtasivat. Luke ei sanonut mitään vain istui sängylleen ja painoi päänsä käsiinsä. Häpeäisi. Lähdin huoneesta ovet paukkuen Harryn luokse. Olin vihainen hänellekkin.

"Harry mitä ihmettä" tokaisin kun avasin oven ja näin Harryn makaavam sängyllä. "Se on nii kusipää" Harry puhisi ja tuiotti kattoa. "Joo niin on, mut ette te voi alkaa hakkaa toisianne" sanoin vihaisesti. "Kiva ku tää on mun vika päivä ja te yritätte vaan tappaa toisianne" lisäsin vielä tahallani surullisella äänensävyllä ja lähdin paiskaten Harryn oven kiinni.

Muutaman tunnin jälkeen menin takaisin Harryn huoneeseen. Hän makasi sängyllään vieläkin samassa sennosta eikä ole edes poistunut huoneesta. En sanonut hänelle mitään. Pakkasin vain matkalaukkuuni tavaroitani. "Anteeks Violet, toi ei tapahdu enään toiste." Harry sanoi hiljaa ja edelleen tuiotti sitä kattoa. "Joo no sä saat anteeksi. Mä en haluu riidellä mun parhaan kaverin kanssa just ku oon lähössä" vastasin ja kömmin hänen viereensä sängylle ja Harry veti minut lämpimään halaukseeni.

Minulla oli haikea olo. Huomenna lähtisin enkä näkisi poikia enään viikkoon. Kai se tekee ihan hyvää olla poissa Luken läheltä. Vaikka eihän kaksi viikkoa ole pitkä aika. Olin tottakai myös iloinen että näkisin perheeni taas.