Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

38.

Olin ollut sairaalassa jo kaksi yötä ja Luke oli ollut joka yö täällä kanssani. Tälläkin hetkellä Luke makasi epämukavalla sairaalan sängyllä vierelläni ja minun pääni lepäsi hänen rintansa päällä. Olivat toisetkin käyneet täällä, Harry eniten. Hänkin olisi varmaan halunnut jäädä yöksi, mutta koska emme olleet sukua, hoitajat eivät antaneet.

"Etkösä vastaa?" Ksysyin Lukelta kun hänen puhelinsa alkoi tärisemään ja tämä painoi puhelun pois.

"En, se oli Alexa" käänsin katseeni Lukeen hänen tuiottaessa totisesti suoraan seinää.

"Mä kerron sille tänään" Luke lisäsi. Huokaisin ja Luke puristi minua lujemmin lämpimään halaukseensa. Tunsin oloni aina niin turvalliseksi hänen vierellään.

"Noniin kohta sä voisit aloittaa kotiutumisen" tekopirteä bimbo hoitajani sanoi tullessaan sisään. Nousin sängylleni istumaan ja Luke toi minulle vaatteni. Yritin nousta yhdellä jalallani seisomaan sillä toinen jalkani oli vielä paketissa ja tulisi olemaan vielä pitkään. Oloni oli hieman heikko ja melkein horjahdin mutta Luke sai minut kiinni.

"varovasti" hän sanoi ja hymyili kannustavasti.

Hoitajani auttoi minua saamaan vaatteet ylleni ja toi kainalosauvat joidenka kanssa kulkisin seuraavat viikot.

Pakattuani tavarani hoitaja toivotti onnea ja antoi paperit ja lähdimme kohti sairaalan uloskäyntiä minun vielä opetellessa kävelemään sauvojen kanssa. En ollut koskaan ennen kävellyt tälläisien kanssa saatika edes kokeilllut näitä, joten kävelyni sauvojen kanssa oli hidasta ja epävarmaa. Luke käveli koko ajan vieressäni hänen kätensä vyötäröllä varmistamassa etten kaatuisi ja samalla satuttaisi itseäni enempää.

"Miks te näytätte tuolta?" kysyin nähdessäni Ashtonin ja Michaelin ovien lähettyvillä vaivautuneet ilmeet kasvoillaan.

"Ulkona on kymmenittäin faneja, ellei niitä olisi melkein sata" Michael sanoi epätoivoisesti.

"Voi perkele" Luke sanoi ja alkoi hieromaan niskaansa hermostuneesti. Hän teki sitä aina jos hän oli jännittynyt tai hermostunut. Miten he edes tiesivät että pojat on täällä?

"Miten me päästän nyt autolle" hätäännyin.

"Mä kannan sut" Luke sanoi päättäväisenä ja Michael otti kainalosauvani Luken kaapatessaan minut syliinsä.

"Sit mentii" Luke sanoi ja lähdimme ulos. Ashtonin aukaistessa ovea kuulin heti fanien huutoa ja kiljuntaa. Onneksi fanit oli aidattu reunaan niin että meillä oli tilaa mennä parkkipaikalle. Luke juoksi minä pomppien hänen sylissään fanijoukonläpi. Ashton juoksi edellämme ja avasi bussin oven että Luke pääsisi suoraan sisään. Michael tuli perässämme sauvojeni kanssa.

"huhhuh" Michael puhkui kun pääsimme sisään.

"Eli te ootte taas yhessä vai?" Ashton kysyi kävellessämme kohti bussin takaosaa.

"Taidetaamme olla" Luke sanoi leveä hymy kasvoillaan ja hön antoi nopean pusun poskelleni

"Ai te ootte yhessä?" kuului katkeroitunut naisääni olohuoneesta. Se oli Alexa. Alexa istu sohvalla Calum vierellään jolla oli vaivautunut ilme. Järkytyimme kaikki nähdesäämme Alexan täällä. Luke laski minut maahan ja jäin seisomaan ovensuuhun ottaen tukea seinästä etten kaatuisi. Luke käveli kohti Alexaa.

"Mä oon pahoillani, mut tää nyt meni näin" Hän sanoi ja Alexa nousi sohvalta ja lähti kävelemään minua kohti uhkaavasti. Hän käveli suoraa ulos tönäisten minua olkapäällän niin että kaaduin.

"Vittu mikä ämmä" sanoin vihaisesti kun Luke riensi auttamaan minua

"Eikai sua sattunu" Hän kysyi huolestuneena ja selkeästi erittäin tuohtuneena.

"Ei oikeestaan" Sanoin ja nousin ylös Luken avustaessa minua ja samalla poika otti poskestani hellästi kiinni. Tunsin taas pitkästä aikaa nuo täyteläiset huulet joita olin kaivannut omillani.

Heips! Lukua taas pitkästä aikaa ja väsäsin tossa uuden kannenkin. (is that the right word?) Kertokaa mitä piditte!