Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

33. "haluuksä tietää mitä mä tekisin?" "haluun."

En ole puhunut Luken kanssa päiviin. Olen vain viettänyt aikaa parhaan ystäväni Harryn kanssa. Lukekin on viihtynyt omissa oloissaan jonkun aikaa. En ole nähnyt sitä Alexaakaan aikoihin täällä. Hyvä vain. Tuntuu muutenkin jo että olen lopullisesti päässyt yli Lukesta. Harry kn ollut minun tukena ja saanut Luken pois ajatuksistani hassuilla jutuillaan. Olin onnekas että minulla on noin hyvä ystävä. En tiedä mitä tekisin ilman häntä.

Istuin bussin takaosassa ja katsoin how i met your motheria. Muut pojat olivat jälleen hakemassa pizzaa. Ei olisi kun viikko niin päästäisiin taas yöpymään hotelliin. Syksykin oli jo alkanut ja jouluksi minä ajattelin mennä kotiin.

"Violeeet tuu hakemaan sun pizza!" Kuulin Michaelin äänen samalla kun bussin ovi aukesi. Juoksin täyttä päätä hakemaan pizzani. "Ananas-sinihomejuusto?" Michael kysyi ja minä nyökkäsin ja menin takaisin olohuoneeseen syömään. Minulla oli kauhea nälkä. Pian muutkin tulivat pizzoineen ja istuivat sohvalle syömään paitsi Calum joka ei mahtunut sohvalle. "Pelataanko pleikkaa?" Michael kysyi innostuneesti kun oli saanut syötyä pizzansa. "Mä oon mukana!" Huudahdin heti. Tykkäsin pelata pleikalla enkä ollut pelannut kun viimeksi kotona, Suomessa. Minun jälkeeni Ashton ja Calum ilmoittivat haluavansa myös mutta Luke pysyi hiljaa ja lähti pois. Mikäköhän häntä vaivasi? Luke on käyttäytynyt niin oudosti viimeaikoina. "Violet maa kutsuu" Michael huusi vieressäni. "Aa nii mitä" kysyin häneltä. En ollut yhtään keskittynyt hänen asiaansa. Michaelin kasvoille ilmestyi vihjaileva virne. "Sä ajattelet Lukea" hän sanoi leveästi hymyillen. "Voidaanko nyt vaan alottaa" puhisin Michaelille ja hän meni käynnistämään peliä.

"Se on varmaan eronnu sen Alexansa kans" Michael sanoi katse keskittyneenä peliin. "Se oli muutenki vaan pelkkä lelu sille. Sen näkee siitä heti. Ei se oo rakastanu ketään samanlailla ku sua. Ei edes tota Alexaa" Michael jatkoi. Minä tiputin vähingossa ohjaimeni maahan kuullessani Michaelin sanat. Vatsassani alkoi taas lennellä perhosia. Peli keskeytyi ja kaikki kääntyivät katsomaan minua. "Ootsä tosissas" kysyin hieman ihmeissäni. "Emmä tiiä onks se oikeesti eronnu siitä, mut siitä oon varma ettei se sitä aidosti rakasta" Michael vastasi ja mielialani laski hieman. "Mä meen hakee vettä" sanoin nopeasti ja lähdin huoneesta.

Kävelin sänkyjen ohi jossa näin Luken makaavan kyljellään seinään päin käden puuskassa. Otin kaapista lasin ja laskin siihen kylmää vettä pullosta. Kulautin viileän veden alas ja menin istumaan Luken sängyn reunalle missä Luke makasi. "kuule Luke" aloitin. "Mä oon pahoillani et oon käyttäytyny nii tyhmästi" sanoin varovasti. "Mm" Luke murahti eikä liikahtanutkaan. "Onhan kaikki meijän välillä ok?" Jatkoin. "Mm" Luke murahti jälleen. "Luke Robert Hemmings, mä yritän täällä tehä sovintoa jota sä et ilmeisesti halua vai?!" Sanoin loukkaantuneella ja kovalla äänellä. "Tottakai mä haluan. Anteeksi" Luke nousi istumaan ja halasi minua. Kiedoin käteni hänen vartalonsa ympärille ja piristin kovaa. Luke teki samoin. Minulla oli niin turvallinen olo tässä. Hän tiesi käyttäytyneensä typerästi ja tiesi myös miten saada minut rauhottumaan. Aina kun minulle ja Lukelle oli tullut pientä kinaa hän tuli ja halasi minua kovaa enkä pystynyt enään olla vihainen hänelle. "Kaikki hyvin?" hän kysyi halatessaan minua ja tunsin kuinka hänen parran tynkänsä kutitti poskeani. "Kaikki hyvin." Vastasin hiljaa. Irrottauduttuamme Luke laski kätensä reidelleni ja katsoi suoraa silmiini. Hän näytti niin väsyneeltä. "Ooksä eronnu Alexasta?" Kuiskasin hänen korvaansa. "Mitä sä tekisit jos mä oisin" Luke kuiskasi minulle ja näin kuinka hänen silmänsä kulki silmiltäni huuliini ja takaisin. Hän laski kätensä poskelleni. Tunsin kuin vatsassani olisi ollut ilotulitteita. "Haluutsä tosiaan tietää mitä mä tekisin" kysyin leikittelevästi kuiskaten. Otsamme koskettivat toisiaan ja tuiotimme toisiamme. "Haluun" Luke kuiskasi ja tunsin hänen hengityksen ihollani. "Eka sun pitää kertoa oottekste eronnu" kiusoittelin häntä. Luke perääntyi ja sanoi: "ehkä ollaan ehkä ei" virnistäen. "Katotaanko elokuvaa?" Hän kysyi taas normaalilla äänellään. Tiesin kyllä ettemmä katsoisi mitään elokuvaa vaan How I Met Your Motheria mutta ei se haitannut joten nyökkäsin. Luke nappasi läppärinsä ja pian minä istuinkin hänen jalkojen välissä pää hänen rintahekällään hänen pitäessään molemmista käsistäni kiinni. Tunsin läppärin kuumottelevan jalkojeni päällä mutta minun oli niin hyvä olla tässä etten välittänyt. Tässä Luken sylissä. Pitkästä aikaa.

Pahoitteöem taas pitkää taukoa! Luvut ficin loppuun asti on nyt kirjoitettu ja julkaisen niitä tässä välillä. Vielä 6 lukua ennen ficin loppua.

Toivottavasti tykkäsitte ja painakaa tähteä!