Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

28. tunsin hänen paljaan ihon minua vasten

Tänään olisi päivä kun lähdettäisiin Amerikan kiertueelle! Olin odottanut tätä kauan. Keikkabussissa matkustaminen kuulosti niin mukavalta. Tosin joutuisin nukkua Luken kanssa samassa bussissa sillä kummassakin bussissa on 5 sänkyä mutta 1D poikien bussissa nukkuisi heidän kiertuemanageri eli ainoa paikkani olisi Luken kanssa samassa bussissa. Ajatus minusta ja Lukesta samassa bussissa kuumotti minua. En ollut puhunut Lukelle viimekerran jälkeen kun hän jätti minut yksin itkemään.

Kävelimme Canadan lentokentällä etsien uloskäyntiä jossa bussimme odottaisi. Vedin kullan väristä matkalaukkuani perässäni ja yritin pysyä pystyssä. Olin aivan sekaisin aikaerosta ja väsynyt. "Pystystä nyt olee ton kans samassa bussissa?" Harry kuiskasi kun muut pojat kävelivät edellämme. "Joo joo" mutisin vain hänelle.

Bussi oli ihmeen tilavan näköien. Kuskinpaikan jälkeen vastaan tuli pieni keittiö jossa oli pikkuruinen hella, mikro, uuni, jääkaappi ja kaappeja. Pienen keittiön toisella puolella oli pöytä ja sen molemmin puolin pehmeät penkit. Seuraavaksi avartui 4 sänkyä joidenka jälkeen pienenpieni vessa jossa oli myös suihku ja sitten "olohuone" jossa oli sohva, televisio, pleikkari ja vielä yksi sänky. Uskoin että viihtyisimme täällä. Lähtisimme kuitenkin vasta parin tunnin päästä matkaan, sillä olemme yöllä jo keikkapaikalla eikä meillä ole vielä mikään kiire.

"Mä oon niin väsynyt" huokaisin ja kaaduin yhdelle alasängylle jättäen matkalaukkuni muiden tiellle keskelle käytävää. Muut paitsi Calum meivät sohvalle löhöilemään ja katsomaan telkkria. Calumkin oli aivan rättiväsynyt. Sänkykin tuntui mukavalta enkä tulisi siis kärsimään selkäkivuista jota tässä pelkäsin eniten. "Mä varaan sit ton yläsängyn!" Huudahdin kun Calum oli kiipeämässä tikkailla sängylle joka oli yläpuolellani. "Me mennää hakemaan pizzaa!" Ashtonin ääni kailotti ovelta ja muut pojat juoksivat innoissaan hänen luokseen jo kun kuulivat sanan pizza. "Mä otan ananas sinihomejuusto pizzan" huusin Ashtonille takaisin ja otin paremman asennon sängyllä. Kerkesin nukahtaa ennen kun pojat tulivat takaisin.

~

~

"Mitä" huusin kuiskaten kun huomasin jonkun liikkuvan vieressäni. Nousin istumaan ihmetellen ja huomasin bussin olevan täysin pimeänä ja kaikki olivat nukkumassa paitsi Luke. "Mä olin tulossa nukkumaan ku pojat kerkes otta noi muut sängyt ja sä varasit ton yläsängyn itselles nii tää oli ainoo mikä mulle jäi. En viitsiny herättää ku olit nii väsyny"  Luke vieressäni sanoi hiljaa. Tunsin hänen paljaan ihon minun jalkaani vasten. Kauan olin oikeen nukkunut? "Voit sä siihenki jäädä nukkumaan" hän lisäsi vielä. "Ei, mä meen omaa sänkyyn" sanoin ja nousin nopeasti pois Luken sängyltä. Kävelin kohti kaappia josta saisin tikkaat omaan sänkyyni ja avasin oven. "Ai perhana" kuiskasin vihaisesti kun tikkaat kaatuivat suoraa päälleni ja pitivät kauheaa meteliä. En nähnyt pimeässä ollenkaan mitä olin tekemässä. "Mitä vittua Violet" toisen yläsängyn verho aukesi ja Michael ärisi unisena. Minä typerys sain herätettyä hänetkin kolistelullani. "Ei mitään" kuiskasin ja otin tikkaat vieden ne sängylleni joka sijaitsi Luken sängyn yläpuolella. "Et sit piereskele yhtää tai heitän sut pihalle täältä" kuiskasin Lukelle kiusoitellen kiivetessäni sängylleni. Lukehan oli tunnetusti kova piereskeliä ja se oli piirre jota vihasin hänessä kaikista eniten. Luke vain naurahti eikä vastannut mitään. En jaksanut vaihtaa vaatteitani niin heitin vain kiristävät farkut pois jalastani ja tiputin ne lattialle. Kierin sängyssäni varmaan tunnin kunnes olin vähällä saada unenpäästä kiinni. Havahduin siihen kun bussi käynnistyi ja lähti liikkelle. Bussin pieni tärinä oli rauhoittavaa. Kuuntelin Calumin kuorsausta joka kuului olohuoneesta tänne asti ja pian nukahdin.

Hyvää joulua! Pitäkää hauska joulu! Olin alunperin suunnitellut  jouluksi tähän tarinaan myös joulun mutta se nyt näköjään ei onnistunut :D mutta joulu tässä tarinassakin tulee mutta ei vielä. Seuraavaa lukua odotellessa!