Light of my life (L.H fanfic in Finnish)

6. Täydellinen hetki

ARRGH kirjotin tän luvun jo aikasemmin loppuun ja siinäkin meni päälle tunti mut sit vaa sähläsin jotai ja se poistu, kiva.

---

Siitä on jo pari viikkoa kun viimeks näin Luken heidän bändi treeneissä. Hän ei ole soitellut tai edes lähettänyt viestiä. Silloinkin oli hieman vaivaantunut ja outo tunnelma kun lähdin Lukelta heidän treenien jälkeen, mutta Calumista, Michaelista ja Ashtonista oli tullut minulle tärkeitä ja hyviä ystäviä. Täksi päiväksi olin sopinut Harry Potter- maratonin Ashtonin kanssa.

Aamulla herättyäni keitin teetä ja menin taas parvekkeelle istumaan ja katselemaan auringon nousua ja keskustan hijaista aamu vilinää tavalliseen tapaani. Pidin parvekkeeni sisustuksesta. Parvekkeeni oli suht iso ja valkoisilla kalusteilla sisustettu. Siellä oli mm. siro pieni pihapöytä ja sen ympärillä kaksi siihen kuuluvaa tuolia joissa aina istuskelin. Seinän vieressä oli muutamia vihreitä karveja ja hyllyillä ja katostakin roikkui kasveja. Pöydällä ja hyllyllä oli kauniit tumman lämpöisen ruskean väriset buddhat.

Kun olin juonut teeni rauhassa menin sisälle laittaitumaan. Ylleni puin valkoisen kukkakuvioisen hameen, valkoisen cropatun pitkähihaisen, kultaisen ketjukaulakorun pistin piristämään asua ja vielä kiharsin hiukseni rennoille laineille. Lopuksi sipaisin poskipunaa poskipäilleni ja vielä ripsiväriä. Kun olin valmis olikin aika jo lähteä. Jalkaani laitoin valkoiset balleriinat ja olalleni heitin valkoisen pikkulaukun minne laitoin vielä puhelimeni, avaimet, rahaa ja huulirasvan. Sitten olin valmis lähtöön.

Ulkona istuskelin pihapenkillä odottamassa että Ashton tulisi hakemaan minua. Muutaman minuutin odottelun jälkeen musta kiiltävä auto kurvasi eteeni. "Hyppää kyytiin niin mennään!" Ashton huusi ja kurkotteli kuskin paikalta avaamaan minulle ovea. Hyppäsin autoon ja lähdimme ajamaan Ashtonille.

Perille saavuttuamme hyppäsin sohvalle odottelemaan kun Ashton meni hakemaan keittiöstä popcornia.
"Pojat oli täällä yötä, mut ne tais lähtee jo" Ashton huikkasi keittiöstä popcornien paukkuessa. Hymähdin hänelle vastaukseksi ja katselin Ashtonin hyvin sisustettua kämppää.
"ASHTOOOOOON! mitä sä siellä paukuttelet?" Kuulin tutun äänen huutavan. Luke.
Samassa Luke astui huoneeseen ja näki minut. Lukella oli vain pyyhe vyötäröllään ja hänen treenatut vatsalihakset näkyivät. Jäin tuottamaan hänen vatsaansa. En saanut silmiäni irti hänen treenatuista vatsalihaksista. "Öö en tienny et säkin olet täällä" Luke sanoi minulle hieman yllättyneenä "Joo..."
Mumisin hänelle takaisin saatuani katseeni irti hänen vatsalihaksistaan ja katsoin häntä silmiin. Hän katsoi minua. Tunsin taas punastuvani. Tuntui kun maailma olisi vain pysähtynyt siihen. Katsoimme vain toisiamme silmiin.

"Mä luulin et te lähitte jo, meillä on vaan Harry Potter maraton just alkamassa." Ashton tuli olohuoneeseen popconkuppi kädessään ja istui viereeni. "Öö joo tota mä meenki tästä häiritsemästä."
Luke sopersi mustasukkaisen näköisenä ja luikki johonkin huoneeseen. Ashton kävi laittamassa elokuvan pyörimään. Kesken elokuvan Luke tuli vaatteet päällään ja käveli ohitsemme. Näin kuinka hän loi vihaisen katseen Ashtoniin ja Ashton nosti kulmakarvojaan ja kohautti olkiaan. Luke lähti sanomatta mitään ovet paukkuen.

Viimein illalla olimme saaneet katsottua leffat loppuun. Puolet taisi mennä vain ohi sillä juttelimme siinä samalla kaikesta emmekä aina keskittyneet leffaan. Olimmehan kyllä nähneet ne aikasemminkin. Yksi Ashtonin kertoma juttu kyllä jumittui mieleeni. Hän mainitsi että Luke on ollut viimeaikoina hieman mietteliäs. En jaksanut sillon takertua asiaan vain keskityin elokuvaan mutta nyt se palasi mieleeni. Kello alkoi olla jo paljon ja minun oli ehdittävä kauppaan ennen kuin menen kotiin.

Lähdin Ashtonilta kävelemään kohti kauppaa samalla katsellessani auringonlaskua ja miettiessäni Lukea. Mitä hän mietti? Vai ketä? Minua? Eieiei.

Kaupassa käytyäni kävelin kotiin päin ja kuulin puhelimeni soivan. Se oli äitini. "Moi kulta! Mites sulla on mennyt siellä?" Äitini kysyi ihan innoissaan. "Ihan hyvin" Vastasin hänelle. Juttelimme siinä kaikesta maan ja taivaan välillä samalla kun kävelin kotia kohti. Viimein saavuin talolleni ja avasin oven. Samalla Luke käveli sieltä ulos. Olkapääni hipaisi hänen käsivarttaan ja katsoimme toisiamme silmiin. Haistoin Luken tutun hyvän hajuisen tuoksun hänen mennessään ohi. Se oli kuin hidastettu kohtaus elokuvasta.

"Violet? Hei onks kaikki kunnossa?" Äitini huhuili kun en keskittynyt hänen juttuunsa Luken mennessään ohitseni. "Joo siis joo oon tääl kaikki hyvin" Sanoin nopeasti äidilleni ja lähdin kapuamaan portaita pitkin asunnolleni. Viimein kun olin oikeassa kerroksesa olin lopettanut puhelun äitini kanssa ja laskin kauppakassin maahan ja kaivoin avaimiani laukustani. Nostin katseeni oveen. Jokin minusta tahtoi mennä Luken luokse. Halusin nähdä Luken kasvot taas pitkästä aikaa kunnolla. Kaipasin häntä.

Jätin kauppakassini siihen ja lähdin juoksemaan portaita alas. Juoksin niin nopasti kun jaloistani pääsin etten tulisi katumanpäälle. Sydän hakkasi kovaa. Ei juoksemisesta vaan jännityksestä. Pelkäsin että pyörryn. Juoksin Luken talossa portaita pitkin Luken asunnolle sydämmen hakatessa tuhatta ja sataa. Pysähdyin hetkeksi hengittämään hänen ovensa eteen. Painoin sormellani ovikelloa ja kuulin sen pirinän käytävään saakka. Sydän hakkasi kovempaa kun koskaan ennen. Melkein tunsin tuskahien otsallani. Odotus tuntui ikuisuudelta. Viimein ovi aukesi. Luke avasi oven ja työnsi minut suoraan käytävän seinää vasten ja laittoi huulet omilleni. Vastasin suudelmaan hennosti mutta kiihkeästi. Jännitys katosi. Maailma pysähtyi. Täydellinen hetki.

---
Kiitos kun luit ja kertokaa toki mielipiteitä :) seuraavaa lukua odotellessa ;)